Vegessä on voimaa

Suomalaisessa pitsassa vihannekset ovat täysin aliarvostettu raaka-aine. Kovinkaan monelle ei tule mieleen pistää pitsaan pinaattia, munakoisoa tai kesäkurpitsaa. Paprikat ja oliivi sen sijaan ovat suomalaisille kasvissyöjille tutumpia pitsantäytteitä. 

Me käytämme pizzojemme täytteinä niin paljon kasviksia, että niitä varten on keittiössämme oma jääkaappi. Luca käy joka päivä torilla hamstraamassa herkkusieniä, kirsikkatomaatteja, munakoisoja, kukkakaalia, tuoretta pinaattia, parsakaalia, paprikoita, perunoita ja kesäkurpitsoita. Kesällä hän löysi torikauppiaalta italiankaalia ja syksyllä herkkutatteja.

Sellaisina päivinä, kun torikauppiaat ovat päättäneet sakean lumituiskun vuoksi jäädä kotiin, Luca masentuu. Pizzan tekemisestä ei tule mitään ilman vihanneksia.

Lähes mikään vihannes ei päädy sellaisenaan pizzan päälle. Paprikat pilkotaan suikaleiksi, jotka kypsennetään pannulla oliiviöljyssä ja maustetaan valkosipulilla. Perunat keitetään tai paistetaan uunissa rapeiksi. Munakoisot itketetään ja kesäkurpitsat liekitetään valkoviinissä.

Kaikkien näiden valmistusvaihdeiden ansiosta meillä vegepizzat ovat maukkaita, vaikka niihin ei olisikaan lisätty yhtään lihaa.

Tuoreilla vihanneksilla on myös paljon terveysvaikutuksia: kesäkurpitsa ja munakoiso poistavat kuona-aineita, tomaatti vahvistaa vastustuskykyä, pinaatti ehkäisee ikääntymistä ja parsakaalin väitetään ehkäisevän syöpää.

Olemme huomanneet, että turkulaiset kasvissyöjät arvostavat monipuolista vegetarjontaamme. Sen sijaan monet aikuiset miehet ja pienet lapset saattavat sanoa: "Eikö teillä ole missään lihaa?" tai "anna minulle jotain, jossa ei ole mitään vihannesta".

Onneksi on olemassa pizza, joka sopii sekä kasvissyöjille, että vihanneskammoisille: neljä juustoa.

Kyllä, sitä saa mukaan.

Usein uudet asiakkaat hiipivät epäröiden vitriinimme eteen ja kysyvät, saako meiltä pizzaa myös mukaan. Me vastaamme, että tietysti saa. Sehän pizzapalojen idea oikeastaan onkin. Pizzaa mukaan ostaessaan on kuitenkin hyvä muistaa muutama yksityiskohta.


1) Mikro vs. uuni

Jos syöt pizzasi vasta muutamien tuntien kuluttua, suosittelemme ehdottomasti lämmittämään pizzapalat tavallisessa uunissa. Kaikkein parhaan lopputuloksen saat, kun annat uunin ensin lämmetä noin kahteensataan asteeseen, laitat pizzapalat pellille ilman leivinpaperia ja sammutat uunin juuri, kun olet laittanut pizzat sisään. Kuumassa uunissa pizzapalat lämpiävät muutamissa minuuteissa, eivätkä ne kuivahda ikävästi.

Ymmärrämme kyllä myös, jos et halua tuhlata energiaa muutaman pizzapalan lämmittämiseen uunissa. Kaikilla ei, esimerkiksi työpaikan taukotilassa, ole käytössään tavallista uunia. Tällöin on tyydyttävä mikroaaltouuniin. Jos lämmität pizzojasi mikrossa, ole kuitenkin varovainen, koska taikinamme sitkistyy mikrossa hyvin helposti.

Joillakin asiakkaillamme on uuneissaan pizzakivi, jolla tulee kuulemma paras lopputulos. Nykyaikaisempien mikrojen omistajat sen sijaan ovat kertoneet, että mikron grillivastuksella lämmitettäessä pizzapalat säilyvät rapeina.

Tämä pizza ei tykkää mikrosta

2) Oikea valinta

Nykyään meiltä saa pizzapalojen lisäksi myös muita tuotteita, joten kehotamme valitsemaan mukaanviemiset huolella. Calzone ei ehkä ole kaikkein paras mukaanvietävä, jos sinulla ei ole mahdollisuuttaa syödä sitä lautaselta haarukalla ja veitsellä. Sen sijaan esimerkiksi suuren suosion saavuttaneet napolilaiset pagnottellot sekä fagottinot voi syödä kätevästi missä vaan.

Pizzapalojen  valinnassa on myös syytä miettiä, missä ne syö. Jos aikoo popsia pizzapalansa lennossa, ei ehkä kannata valita juuri sitä pizzaa, jossa on kauheasti irtonaisia täytteitä, kuten vaikkapa herkkutatteja tai kirsikkatomaatteja. Voi tulla paha mieli, jos puolet pizzan täytteistä tippuvat matkalle...

Jos ehdit syödä pizzasi pöydän ääressä, kaikki vaihtoehdot ovat hyviä mukaanvietäviksi. Me pakkaamme ne paperipussiin tai laatikkoon niin, että yksikään herkku ei häviä.

Fagottinot sopivat kaikkiin tilanteisiin

3) Määrä

Mikäli olet viemässä pizzaa perheellesi iltapalaksi tai tarjoiltavaksi illanistujaisiin, suosittelemme miettimään, mikä on juuri heille sopiva määrä paloja. Kolme pizzapalaa kolmelle aikuiselle on melko varmasti liian vähän.

Jos henkilöitä on useampi kuin kolme, kehotammekin kokeilemaan kymmenen palan kotipakkausta. Näin säästät pizzapalojen hinnassa ja saat samalla suuren valikoiman erilaisia makuja. Voit leikata pizzapalat pieniksi maistaisiksi lämmitettyäsi ne, ja näin jokainen syöjä saa parhaassa tapauksessa maistaa jopa kymmentä erilaista makuyhdistelmää.

Siinä tapauksessa, että suunnittelet tarjoavasi tuotteitamme juhlavieraillesi, ota meihin etukäteen yhteyttä, niin voimme valmistaa sinulle kokonaisia pizzapellillisiä. Meillä on myös lista muista juhlatuotteista, joihin kannattaa tutustua.

Kotipakkauksen sisältöä parhaimmillaan

Loppuvuoden iloja

Viime aikoina olemme olleet todella iloisia muutamasta tapahtumasta. 

-Suurehko pikkujouluryhmä kelpuutti Pizzariumin pikkujoulunviettopaikakseen. Aperitiivit ja muut herkut maistuivat kuulemma mainiosti. Eikä punaviinin puute ollut kuulemma yhtään huono asia...

-Kahvikone saapui ja se saatiin parin sähkömiehen sekä putkiasentajan avulla toimimaankin. Kahvimme on kelvannut myös italialaisille asiakkaille. Olemme kiitollisia myös ihanalle herrasmiehelle, joka auttoi meitä poraamaan hyllyt seinään.

-Reipas tettiläisemme Wilma kokosi ja koristeli meille joulukuusen, joka tuo jouluiloa koko kerroksen väelle.

-Ensimmäinen herkkukori on löytänyt uuden omistajan. Se matkustaa kuulemma appivanhemmille toiselle puolelle Suomea. Myös muiden herkkukorien sisältö on kiinnostanut kovin. Eikä joulukakkujakaan ole enää montaa jäljellä...

-Olemme saaneet kunnian toimittaa pizzojamme Jyväskylään asti. Matkahuollon pikavuorolla aamulla leivotut pizzat ehtivät illaksi perille ja tekivät eräistä 60-vuotisjuhlista ikimuistoiset. 

-Carlos ja Luca ovat vihdoin ehtineet valmistaa roomalaisia friteerattuja risottopalleroita, jotka tunnetaan nimellä supplì. Joka kerta ne ovat kadonneet vitriinistä pikavauhtia.

-Asiakkaat ovat olleet kiinnostuneita aidosta leivästämme myös viikolla, eikä pelkästään lauantaina. 

-Saamme pian uuden herkkulastin Italiasta... Tulossa on muun muassa tulista salamia!

Pizzataiteilijan lohtupasta

Kaikilla on jokin lohturuoka. Joillekin se on makaronilaatikko, toisille lihapata. Pizzataiteilijalla on sen sijaan lohtupasta, jonka valmistamiseen ei vaadita paljon mitään.

Riittää, että kaapista löytyy:

-Parsakaalia (hätätilanteessa pakastettukin käy)
-Valkosipulia
-Chilihiutaleita
-Oliiviöljyä
-Pala kuivahtanutta leipää
-Anjovisfileitä
-Lyhyttä pastaa (esim. penne)
-Suolaa

Niistä syntyy Pasta con broccoli e mollica fritta, jota myös pizzataiteilijan äidillä on tapana valmistaa.

1. Keitä parsakaali runsaassa, suolalla maustetussa vedessä melkein kypsäksi. Ota keitinvesi talteen. Erottele parsakaalin kukinnot ja leikkaa pehmennyt varsi pieniksi palasiksi.
2. Ota leivästä pelkkä pehmeä sisus talteen ja erottele siitä reilunkokoisia murusia. Paista/friteeraa muruset rapeiksi kuumassa oliiviöljyssä.
3. Laita pasta kiehumaan parsakaalin keitinveteen.
4. Kuullota halkaistua valkosipulinkynttä ja paria anjovisfilettä hetki öljyssä. Lisää myös parsakaali pannulle. Kun parsakaali on täysin kypsää, lisää myös chilihiutaleet.
5. Siivilöi pasta (joka on al dente) ja lisää se pannulle parsakaalin joukkoon.
6. Sekoita puolet rapeista leivänmuruista pastan joukkoon, tee annokset ja ripottele jäljelle jääneet leivänmurut pastan päälle.
7. Tarjoile pecorinon kera.

Saman reseptin voi toteuttaa mainiosti myös kukkakaalin kera.


 

Kuva näpsäisty nopeasti kännykkäkameralla

Rakkaat, rakkaat asiakkaat

Olette varmasti jo kyllästyneet sihen, kuinka ylistämme asiakkaitamme Facebookissa, mutta emme me mahda sille mitään. Meillä vain nyt sattuu olemaan maailman ihanimmat asiakkaat. Erityisen paljon pidämme siitä, että meidän asiakkaamme puhuvat, kiittelevät, antavat kritiikkiä ja hymyilevät.

Panostamme tuotteisiimme niin paljon, että olisi kurjaa, jos asiakkaat vain hotkaisisivat pizzapalansa suu mutrussa ja häipyisivät sanomatta mitään. Sellaisesta käytöksestä jäisi meille suuri aukko sydämeen. Miettisimme, mitä ihmettä me oikein teemme? Miksi me olemme täällä?

Olemme onnekkaita, koska joka päivä meidän asiakkaamme antavat kaikelle kovalle työlle tarkoituksen. He nimittäin palaavat kerta toisensa jälkeen takaisin. Kertovat, että eivät yleensä edes tykkää pizzasta. Kokeilevat aivan uusia makuyhdistelmiä. Tarjoavat pizzojamme juhlissaan. Kehuvat leipäämme ainutlaatuiseksi.

Eräs rouva tuo meille lahjaksi itsetehtyä mustaherukkamehua. Nuori pariskunta lähettää meille tekstiviestejä synnytyssairaalasta. Vaalea nuorukainen poikkeaa usein hakemaan pizzanpalasen ja kyselee kuulumisia. Suomalaisrouva harjoittelee kanssamme italiankielen taitojaan. Yhden herran kanssa keskustelemme uhmaikäisen kasvatuksesta, toisen kanssa vitsailemme italiaksi. Taitava muusikko käy aina meillä pizzalla, kun on keikalla Turussa.

Tämä todella lämmittää sydäntä.

Joskus me huolestumme, jos emme näe kanta-asiakastamme pitkään aikaan. Mietimme, olikohan munakoisopizza sittenkin palanutta? Olikohan perunapizzassa tarpeeksi suolaa? Sitten me muistamme, että asiakkammekin saattavat silloin tällöin lomailla. Joillekin saattaa kehittyä ruoka-aineallergia. Jotkut ovat saattaaneet löytää uuden kantapaikan (nyyh). Jotkut pitävät ehkä sittenkin toisenlaisesta pizzasta. On paljon asioita, joille me emme mahda mitään.

Jos kuitenkin pizzassa on mielestäsi jotain vikaa, toivomme, että kerrot siitä meille. Emme me raivostu ja muutu punaisiksi, vaan teemme kaikkemme, jotta pizzamme olisi täydellistä. Kunhan et pyydä pizzasi päälle ananasta.

Otetaan aperitiivi!

Joskus maha kurnii, mutta ei ole vielä nälkä. Silloin kannattaa ottaa aperitiivi. Suomessa ei oikeastaan ole aperitiivikulttuuria, vaan useimmiten täällä aperitiivin voi bongata ravintolan ruokalistalta.

Italiassa aperitiivi on paitsi juoma, myös tapa. Kun ilta on vielä nuori tai kun lounaaseen on vielä hetki aikaa, saattaa seurue todeta: "Andiamo a prendere un aperitivo!". Aperitiivia ei useinkaan nautita samassa ravintolassa, jossa syödään, vaan sen voi käydä nauttimassa missä tahansa katukuppilassa.

Erään roomalaiskuppilan aperitiivi näyttää tältä...

Aperitiivi voi olla lasillinen kuohuviiniä tai hieno hedelmäcocktail. Usein se on täysin alkoholiton virvoitusjuoma. Aperitiivia ei koskaan nautiskella sellaisenaan, vaan sen kanssa tarjoillaan aina jotain naposteltavaa, kuten perunalastuja tai suolapähkinöitä. Joissakin italialaisissa kuppiloissa on jopa aperitivo-buffet, jossa saa napostella niin paljon kuin haluaa. Tällaisissa paikoissa monet korvaavat aperitiivilla kokonaisen illallisen, mutta se ei missään nimessä ole aperitiivin tarkoitus. Aperitiivin on nimittäin tarkoitus herättää ruokahalu ja nopeuttaa ruuansulatusta.

Sanbittér 

Crodino

 

 

Maanantaista alkaen olemme alkaneet tarjoilla Pizzariumissa arkiaperitiiveja. Voit valita juomaksesi joko Sanbittérin tai Crodinon. Molemmat ovat maultaan sopivasti karvaita. Aperitiivin kera tarjoillaan pizzamaistiaisia ja muita vaihtelevia herkkuja. Arkiaperitiivi sopii kenelle tahansa, sillä juomat ovat täysin alkoholittomia.

Seuraavalla kerralla, kun suunnittelet tapaamista ystäväsi kanssa, älä siis sano: "Mennään kahville!", vaan: "Mennään aperitiiville!". 

Ainakin tämän mainoksen perusteella aperitiivinjuojat ovat onnellista väkeä...

Kuvat lainattuja:

http://www.laperitivo.it/public/immagini/Locali/54/15-IMG_3155_web.jpg
http://www.randons-vinothek.de/images/product_images/info_images/194_0.jpg
http://profile.ak.fbcdn.net/hprofile-ak-ash4/373221_218946234858254_484846663_n.jpg

Asiaa ananaksesta

Ennen Pizzariumin avajaisia suurin pelkomme oli ananas. Olimme aivan varmoja siitä, että kaikki asiakkaamme kaipaisivat tuota keltaista ja makeaa tölkkihedelmää pitsanpalastensa päälle ja nyrpistelisivät neniään mortadellalle ja munakoisolle. Vietimme monta unetonta yötä miettien, kuinka vastata asiakkaille kohteliaasti, että ananas ei kuulu italialaiseen pizzaan. Jopa työhaastattelussa kysyimme hakijoilta, kuinka he ratkaisisivat ananaspulman.

Nyt, kun avajaisista on jo yli puoli vuotta, voimme huokaista helpotuksesta. Ananaksen perään kyselee nimittäin vain noin joka kolmaskymmenes asiakas. Parhaimpina päivinä kukaan ei sitä  kaipaa, epäonnekkaimpina päivinä sen sijaan lähes kaikki luulevat pizzassa olevaa perunaa ananakseksi.

Totuus kuitenkin on, että vaikka suurin osa Suomessa sijaitsevista italialaishenkisistä pizzerioista tarjoileekin ananaspizzaa, se ei aitoon italialaiseen pizzaan kuulu. Se ei myöskään kuulu pastaan eikä salaatteihin. Paitsi hedelmäsalaattiin, tuoreena. Monet ravintoloitsijat ajattelevat, että "maassa maan tavalla", "pistetään ananasta, jos he sitä haluavat", mutta meistä se on väärin. Me emme halua valehdella kenellekään. Jos pizzerian ruokalistalla on ananaspizzaa, se ei voi olla italialainen pizzeria. Piste.

Älkää ymmärtäkö väärin. Emme halua loukata ketään, sillä nämä ovat makuasioita. Pizzataiteilija on jopa maistanut ananaspizzaa ja todennut, ettei se ole niin pahaa kuin voisi luulla. Se ei vaan ole italialaista.

Nyt, kun apunamme on huippuleipuri Carlos, aikomuksenamme on laajentaa repertuaariamme myös pyöreisiin pizzoihin. Emme ole vielä varmoja, minkälaisen taikinan valmistamme niitä varten ja makuyhdistelmiäkin mietimme vielä. Tiedämme kuitenkin, että niihin ei tule ananasta, jauhelihaa, kanaa, eikä pepperonia tai jalopenoa. Sen sijaan niihin tulee italialaista tuoremakkaraa, puhvelinmozzarellaa, tuoretta basilikaa ja ilmakuivattua kinkkua. Vai haluatteko sittenkin ananasta? ;)

Yhden pizzan tarina

Taikinan alku.

72 tuntia kohonnut taikina.

Tarkoin punnittu taikinamytty.

Pellille taputeltu taikina.

Pizzapohja saa päälleen margheritahunnun.

300°C

Kannatti odottaa kolme vuorokautta!

Saisiko olla kokonainen pizza?

Usein meiltä kysytään, emmekö myy kokonaisia pizzoja.

Toki myymme, mutta meidän tapauksessamme kokonainen pizza tarkoittaa kahtatoista pizzapalaa ja se riittää ainakin kolmelle syöjälle, jos kaikilla on supernälkä.

Suomessa erimalliset pizzat ovat vielä harvinaisuus, onhan pizza perinteisesti pyöreä. Pieniä pizzaneliöitä nähdessään moni epäileekin, voiko muutamasta palasta todella tulla täyteen.

Me ymmärrämme tämän hyvin, sillä täällä tunnetaan vain pyöreästä pizzasta leikatut pizzakolmiot, joita kaikki kutsuvat nimellä "slaissi", eli "slice". Ne ovat kuitenkin aivan eri asia, koska yhdessä pyöreässä pizzassa on tietenkin paljon vähemmän taikinaa kuin kokonaisessa pellillisessä pizzaa. Täytteetkin ovat "slaisseissa" kovin erilaisia kuin meidän pizzoissamme.

Sen sijaan me emme ymmärrä, miksi pizzan pitäisi olla kokonainen ja miksi sen pitäisi olla pyöreä. Ostammehan me kahvilastakin kakunpalasia, emmekä kokonaisia kakkuja. Eivätkä kaikki kakutkaan suinkaan ole pyöreitä.

Pizzataikina on täynnä mahdollisuuksia. Oletkin saattanut nähdä meillä pupun mallisia pizzoja, pizzarullia, calzoneita ja pizzataikinasta tehtyjä salaattikoreja. Olet kenties syönyt täytettyä pizzaleipää ja herkutellut suklaapizzalla.

Olemme aivan varmoja, että pizzataikinasta voi tehdä vielä vaikka mitä. Kunhan muistamme, että pizzan ei tarvitse olla pyöreä ollakseen pizza. 

Kokonaisia pizzoja

Pieni tietosanakirja italialaisten herkkujen ystäville

Kaikki suomalaiset tuntevat mozzarellan, ilmakuivatun kinkun ja parmesaanin... Mutta mitä on mortadella? Entä pancetta?

 

Mortadella

Kuva täältä.

Pehmeän makuinen mortadella on Bolognasta kotoisin oleva makkara. Se on maustettu muun muassa pistaasipähkinöillä, myrtillä, laakerinlehdillä, muskotilla ja mustapippurilla.

Mortadella on sataprosenttista sianlihaa, eikä siihen lisätä epäterveellisiä polyfosfaatteja, joten se on hyvä valinta myös lapsille.

Mortadella sopii pehmeän makunsa ansiosta hyvin esimerkiksi neljän juuston pizzaan tai pizza biancan täytteeksi, mutta se täydentää myös monipuolisempia makuyhdistelmiä mainiosti.






Ricotta

Kuva täältä.

Ricotta on herasta keittämällä valmistettua tuorejuustoa. Italialaiset eivät kuitenkaan luokittele ricottaa juustoksi, vaan maitotuotteeksi (latticino), koska juustot on tapana valmistaa maidon kaseiinista.

Suomesta olemme löytäneet vain yhdenlaista ricottaa, mutta jos matkaat Italiaan, saatat törmätä esimerkiksi ricotta salataan (suolattuun ricottaan) tai ricotta romanaan (roomalaiseen ricottaan, joka valmistetaan lampaanmaidon herasta).




 




Pancetta

Kuva  täältä.

Pancetta on italialainen pekonin kaltainen lihajaloste ja siksi kutsummekin sitä italianpekoniksi.

Se on valmistettu siansivusta, joka on maustettu esimerkiksi rosmariinilla ja valkosipulilla ja sitten kääritty rullalle.

Pancettaa ilmakuivataan luonnonsuoleen sullottuna noin kolmen kuukauden ajan, jonka jälkeen se on valmista syötäväksi.











Spianata calabrese

Kuva täältä.

Joskus saatat nähdä pizzan päällä tulista salamia, jonka nimi on spianata calabrese. Se ei ole mitään pepperonia, vaan aitoa calabrialaista, chilillä maustettua makkaraa.

Monelle maku on liian tuima, mutta jos et pelkää chiliä, tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla. 






Mascarpone

Mascarpone on rasvainen tuorejuusto, joka on juoksetettu sitruuna- tai etikkahapolla. Mascarpone on tiramisun tärkein ainesosa, mutta sitä käytetään myös pastakastikkeissa ja joskus pizzassakin.

Kuva täältä.

Cime di rapa

Kuva täältä

Emme ole vieläkään löytäneet suomenkielistä nimeä tälle jännittävälle vihannekselle, mutta erään asiakkaan mukaan se on nimeltään tankoparsakaali (?). Englanninkielisen Wikipedian mukaan niiden latinankielinen nimi on Brassica rapa, joka taas johtaa rypsiin. Onko cime di rapa siis sittenkin vain rypsiä?

Oli miten oli, näitä herkullisia vihreitä varsia käytetään paljon eteläitalialaisessa keittiössä, erityisesti Napolissa ja Apuliassa.

Täällä Turussa pizzataiteilija kypsentää ne ensin pannulla oliiviöljyssä ja maustaa ne suolalla, pippurilla, valkosipulilla ja chilillä. Sitten ne menevät luksuspizzaan, jossa on italialaista makkaraa ja savujuustoa.

Pecorino

Kuva täältä.

Pecorino on lampaanmaidosta valmistettu, parmesaanin tyylinen kova juusto (pecora tarkoittaa italiaksi lammasta). Me Pizzariumissa käytämme pääasiassa pecorino romano -juustoa, eli roomalaista pecorinoa. On olemassa myös pecorino sardo (sardinialainen pecorino), pecorino toscano (toscanalainen pecorino) ja pecorino siciliano (sisilialainen pecorino), mutta niitä ei ihan helposti löydä suomalaisen kaupan juustotiskiltä.


Chinotto

Chinotto-puu. Kuva täältä.

Chinotto on tyypillinen italialainen virvoitusjuoma, joka on valmistettu Citrus myrtifolia -nimisen hedelmän mehusta. Se näyttää ihan Coca-Colalta, mutta on maultaan hieman karvas. Tämän takia se ei maistu ihan kaikille.

Olemme kuitenkin huomanneet, että ne jotka Chinotton makuun rakastuvat, eivät enää suostu juomaan pizzansa kanssa mitään muuta. Eräs italialainen asiakkaamme on kokonaan juomatta, jos Chinottoa ei ole saatavilla.

Yhdessä

Tätä blogia ei ole päivitetty kahteen viikkoon, mutta sille on hyvä syy. Tietokoneella istumisen sijaan olemme nimittäin laittaneet hyvää ruokaa, ja syöneet yhdessä meille rakkaitten ihmisten kanssa. Olemme väitelleet, keskustelleet ja nauraneet kovaan ääneen. Sitten olemme yrittäneet päästä sopuun siitä, kuka tiskaa.

Siitä asti, kun olemme asuneet Suomessa, tällaiset illalliset ovat olleet harvinaisia. Meille rakkaimmat ihmiset asuvat kaikki satojen tai tuhansien kilometrien päässä, joten yhteisten ruokailuhetkien järjestäminen on mahdotonta (paitsi Skypen välityksellä).

Vaikka meillä ei olisikaan ihania vieraita toiselta puolelta Suomea tai Eurooppaa, syömme silti aina illallista yhdessä. Meistä ei nimittäin ole olemassa parempaa tapaa rentoutua kuin hyvän ruoan syöminen hyvässä seurassa.


Suomessa yhdessä syöminen on ihan liian harvinaista. Jos kaikki perheet kokoontuisivat päivittäin syömään yhdessä, voisivat monet ristiriidat ratketa ennen kuin niistä paisuisi ongelmia. Kun ruoanlaitto ei huvita, voi syödä vaikka pizzaa... Tai sitten voi pyöräyttää nopeasti maistuvan pastan.

Pasta all'amatriciana ja pizzataiteilija

Pasta all'amatriciana 
(neljälle)

400g korkealaatuista pastaa (alkuperäisessä reseptissä on spaghettia)
250g pekonikuutioita
oliiviöljyä
1 tölkki kuorittuja tomaatteja
150g pecorino romano -raastetta
chilihiutaleita tai kokonainen chili
mustapippuria
merisuolaa

1. Laita vettä suureen kattilaan kiehumaan ja ruskista pekonikuutiot pannulla.
2. Kun ne ovat ruskistuneet, ota kuutiot pois pannulta erilliselle lautaselle.
3. Leikkaa tomaatit pieniksi kuutioiksi ja laita ne samalle pannulle, jossa paistoit pekonit.
4. Kypsennä tomaatteja pannulla ja laita sillä aikaa pasta kiehumaan.
5. Sitten kun pasta on al dente, siivilöi se ja heittele sitä hetki pannulla. Lisää myös pekonikuutiot joukkoon.
6. Mausta chilillä, mustapippurilla ja pecorinolla.

Italiano?

Lähes jokaisella Suomessa myytävällä pizzalla on "italiankielinen" nimi, vaikka täytteet olisivatkin täysin suomalaisia. Mielestämme tämä on väärin, koska jos asiakas ei ole koskaan käynyt Italiassa, saattaa hän luulla, että esimerkiksi pizza bolognese on tyypillinen italialainen pizza. Sellaista ei kuitenkaan italialaisen pizzerian listalta löydy, vaikka kotona voitkin valmistaa pasta con ragù alla bolognesea.

Italialaisessa pizzassa ei myöskään koskaan ole kanaa, ananasta eikä persikkaa. Lihatuotteet ovat pääasiassa leikkeleitä tai makkaroita, eikä niitä koskaan yhdistellä merenelävien kanssa. Myöskään tomaattikastike ei ole välttämättömyys, vaan monessa italialaisessa pizzeriassa on tarjolla useita "valkoisia pizzoja" (pizze bianche).

Unohtakaa myös oregano, vaikka sitä Suomessa tujautetaankin lähes joka pizzaan. Italialaisessa pizzeriassa se on erittäin harvinainen mauste. Sen sijaan pizzaan voi lisätä hennon lorauksen chiliöljyä.

Italialaisissa pizzerioissa on lähes aina samanlainen lista, joka alkaa näin: 
Margherita, Marinara, Napoletana, Quattro stagioni, Capricciosa, Romana.... Nämä klassikot ovat aina samanlaisia joka paikassa. Asiakkaan ei siis edes tarvitse vilkaista ruokalistaa, jos hän haluaa pizzan, jossa on tomaattia, mozzarellaa, kinkkua, herkkusieniä, artisokansydämiä ja mustia oliiveja. Riittää, että hän lausuu taikasanan capricciosa.

Mutta kokeilepas mitä saat, kun pyydät capricciosan suomalaisessa pizzeriassa... Eteesi saattaa tulla pizza, jossa on katkarapuja, kinkkua ja herkkusieniä. Se on varmasti monen mielestä herkullinen pizza, mutta capricciosa se ei ainakaan ole.

Ehkäpä jonain päivänä saamme tarjota teille myös aitoja klassikoita...

 

Lucan tekemä aito margherita

Jäikö leipää yli?

Jos ostamaasi lauantaileipää sattuu jäämään yli (mikä on harvinaista), voit käyttää sen esimerkiksi herkullisen panzanella-salaatin valmistukseen.

 

Panzanella (neljälle)

Ainekset:

400g kuivahtanutta aitoa leipää
2 tomaattia
2 avomaakurkkua
2 punasipulia
1 sellerinvarsi
kourallinen basilikanlehtiä
laadukasta oliiviöljyä
punaviinietikkaa
suolaa
pippuria

Valmistus:

Leikkaa leivästä paksuhkoja viipaleita ja upota ne kylmään veteen, kunnes leivän pehmeä osa on kostunut kunnolla.

Purista sitten leipäviipaleista kaikki mahdollinen vesi pois ja revi ne sopivan kokoisiksi murusiksi salaattikulhoon.

Lisää joukkoon viipaloidut tomaatit, punasipulit, kurkut ja selleri. Mausta basilikanlehdillä, suolalla, pippurilla ja runsaalla oliiviöljyllä. Anna maustua hetken jääkaapissa ennen tarjoilua.

Tarjoile viinietikalla maustettuna basilikanlehdillä koristeltuna.


Panzanellasta on olemassa kymmeniä erilaisia variaatioita. Voit lisätä joukkoon melkein mitä vain: tonnikalaa, kapriksia, oliiveja, keitettyjä kananmunia, mozzarellaa, kikherneitä, papuja ja jopa nakkeja! Mitä enemmän aineksia, sitä täyttävämpi salaatti.


Kuva:
http://macelleriatozzetti.files.wordpress.com/2010/07/panzanella.jpg

Kuusi tapaa hyödyntää treffimenu

1) Vahinko

Pariskunta on kävelyllä keskustassa, kun maha alkaa kurista. Ulkona sataa ja ropisee. Uudessa ostoskeskuksessa on kiiltävää ja lämmintä. Jostain leijailee hyvä tuoksu. Liukuportaat kuljettavat suoraan pizzataivaaseen, jossa on pökerryttävän monta makua. Se on rakkautta ensi silmäyksellä.

2) Säästöbudjetti

On syytä juhlia kuukausien takaista tutustumista. Lompakossa on melko tyhjää ja ravintoloissa kovin tyyristä. Jotain hyvää pitää saada. Treffimenu maistuu parhaalta, eikä edes jää nälkä.

3) Huiputus

Huono kokki järjestää romanttisen illallisen. Treffimenu löytyy kantapaikasta. Uuni kuumaksi ja kynttilä pöytään. Ovikellon soidessa pizzat uuniin. Seuralainen hurmaantuu hyvästä mausta. Pusu tulee kaupan päälle.

4) Sinkkutreffit

Yksin ei jaksa aina syödä vähän. Treffimenu on loistavaa sielunruokaa. Neljä erilaista makua, kaksi tiramisua ja litra maailman parasta lähdevettä tekevät kenestä tahansa täydellisemmän naisen tai miehen.

5) Lahja

Iskä ja äiskä viettää hääpäivää. Niille pitää ostaa yllätys! Taskurahaa on heikosti. Yhdessä sisarukset keräävät kolehdin ja hankkivat treffimenu-lahjakortin. Iskä ja äiskä on ainakin yhden illan poissa kotoa. Jee.

6) Kikatus/Röhötys

Parhailla kaveruksilla on kaikkea kerrottavaa. On paras istua alas ja katsoa toisiaan silmiin. Naurujen välissä maistuu pizza ja tiramisu. Huomataan, että suu täynnä makuja ei kannata nauraa.

Rohkeita valintoja

Viime aikoina monet ovat kehuneet meitä rohkeiksi.

Italialaisten mielestä ananaksen poisjättäminen pizzasta on rohkea veto. Pitäähän suomalaisille tarjota tuota eksoottista hedelmää myös pizzassa, koska he ovat siihen tottuneet. Joidenkin mielestä olemme rohkeita, koska olemme uskaltaneet perustaa tällaisen paikan ostoskeskukseen, suurten pikaruokaketjujen viereen. Monen mielestä on kenties rohkeaa olla myymättä lainkaan pyöreitä pizzoja ja myydä niiden sijaan leipiä. 

...Mutta emme me ole rohkeita, vaan erilaisia!

Tiedämme, että jos olisimme myyneet sitä, mihin suomalaiset ovat joka paikassa tottuneet, olisimme luultavasti menestyneet taloudellisesti paljon paremmin. Jos olisimme sisällyttäneet porkkanaraasteen ja raa'at kaalisuikaleet aterian hintaan ja jos olisimme tarjonneet lounaalla myös laihaa kahvia, kukaan ei olisi epäröinyt hetkeäkään meillä aterioimista. Mutta sitten olisi kadonnut koko idea.

Emme ole perustaneet rakasta yritystämme, jotta voisimme tehdä asiat samalla tavalla kuin kaikki muut, vaan jotta voisimme tehdä kaiken eri tavalla kuin kaikki muut.

Haluamme panostaa raaka-aineisiin ja tarjota asiakkaillemme autenttisen makuelämyksen. Erityisen tärkeää meille on myös hyvä asiakaspalvelu. Meille se tarkoittaa sitä, että jokainen asiakas tuntee olevansa erityinen. Pyrimme muistamaan, kuka on kasvissyöjä ja kuka haluaa vain reunapalat. Jotkut tunnemme nimeltä ja joidenkin kanssa vaihdamme päivän kuulumiset.

Koska olemme niin erilaisia, haluamme kiittää asiakkaitamme rohkeudesta. Meille jokainen uusi asiakas on vahvistus siitä, että vaikka poikkammekin massasta, teemme ainakin jotain oikein. Ja voi kuinka tyytyväisiä olemmekaan, kun uusi asiakas kertoo, että on kuullut pizzojamme kehuttavan! Se on meille kaikkein paras lahja.

Kurpitsaa ja vuohenjuustoa...Tämä pizza vaatii rohkeutta!

 

Mikä ihmeen lauantaileipä?

 

Vaikka keskitymmekin Pizzariumissa pääasiassa pizzan leipomiseen, haluamme sen ohella levittää myös aidon leivän ilosanomaa. Aivan niin kuin pizzakulttuurikin, leipäkulttuurikin on meidän mielestämme Suomessa ihan vinksallaan.

Suomalaisten ruokakauppojen leipäosastolla riittää valinnanvaraa. On limppuja, on paahtoleipiä, on täysjyvää, on vehnää, on viipaleita, on kuutioita, on sämpylöitä. On myös "täällä tänään leivottuja leipiä" ja "ranskalaisia patonkeja". Kaikki on pakattu hygieenisesti muovipussiin tai muovi-ikkunalliseen paperipussiin. Mutta missään ei näy jauhoja, saati sitten leipuria. Herää kysymys, mistä nämä kaikki leivät tulevat?

Me tiedämme, mutta emme halua ajatella asiaa. Sen sijaan haluamme tarjota asiakkaillemme mahdollisuuden kokeilla jotain erilaista, jotain aitoa. Kukaan ei nimittäin saisi kutsua suomalaisten ruokakauppojen leipätarjontaa aidoksi (lue leipien tuoteselosteita niin tiedät miksi).

Kaikki, jotka ovat matkailleet jossakin Välimeren maassa, tietävät, millaista aito leipä voi parhaimmillaan olla. Jo itsessään leipomossa käynti on monelle suomalaiselle elämys. Aidon leipomon tunnelmaa ei nimittäin ole yhdessäkään suomalaisessa ruokakaupassa.

Pizzariumin leipä on tyypillistä italialaista vehnäleipää, joka kohoaa hapantaikinajuuren avulla neljänkymmenenkahdeksan tunnin ajan. Vehnäleipä mielletään Suomessa usein epäterveelliseksi, sillä siinä ei ole yhtä paljon kuitua kuin täysjyväleivässä. Hapantaikinajuurella kohotettu vehnäleipä kuitenkin on paljon terveellisempää kuin tavallinen hiivaleipä, jollaisia saa suomalaisista kaupoista. Hapantaikina on nimittäin täynnä suolistolle hyvää tekeviä bakteereita, joten se tasapainottaa vatsan toimintaa maitohappobakteerien tavoin.

Koska leipämme ei sisällä mitään lisäaineita, se säilyy hyvänä korkeintaan pari päivää, mutta vaikka leipää jäisikin yli, sitä ei tarvitse heittää pois. Yön yli nukkuneesta leivästä saa valmistettua herkullisia bruschetta-leipäsiä tai panzanella-salaattia. Leivän voi myös paahtaa oliiviöljyllä ja suolalla maustettuna pikku-crostineiksi. Leivän pehmeää osaa voi käyttää korppujauhojen tapaan lihapullataikinassa ja voi miten herkullinen pasta syntyykään oliiviöljyssä paistetuista leivänmuruista ja kukkakaalista!


Toistaiseksi valmistamme uniikkia leipäämme vain lauantaisin.  Nähdäänkö ensi lauantaina? :)

Ripaus rakkautta

1+1=Pizzarium 

 

Kun asiakkaat kehuvat tuotteitamme, me sanomme aina, että ne maistuvat niin erityisiltä, koska ne on leivottu rakkaudella. 

 

Tämä saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta me tarkoitamme sitä oikeasti, koska:


Rakastamme sitä, mitä teemme.

Tällainen hullu liikeidea ei voi syntyä kuin rakkaudesta. Me haluamme oikeasti muuttaa ihmisten käsitystä pizzasta, vaikka tiedämmekin sen olevan lähes mahdoton tehtävä.

Rakastamme aitoa italialaista pizzaa. 

Mielestämme pizza voi tarjota hurjan paljon erilaisia makuelämyksiä, ehkä enemmän kuin mikään muu ruoka, ja siksi syömme pizzaamme joka päivä.

Rakastamme toisiamme.

Olemme yhtiökumppaneita, mutta myös aviopari ja perhe. Tämä näkyy yrityksen yleisessä ilmapiirissä, meidän ei nimittäin tarvitse millään tasolla kilpailla keskenämme, eikä juoruilla toistemme tekemisistä. 

Hyvästi haarukka ja veitsi!

Se kuuluu syödä sormin

 

Nykyään on muotia antaa vauvoille sormiruokaa. Pikkuihmiset ovat innoissaan, kun saavat maistamisen lisäksi myös tuntea ruokansa. Mutta jossain vaiheessa elämää sormilla syömisestä tulee täysin sopimatonta, onhan haarukalla ja veitsellä syöminen paljon hienostuneempaa.

Joka päivä ainakin kaksikymmentä asiakasta kysyy, kuinka pizzamme on tarkoitus syödä. Vastaamme aina, että se on tarkoitus syödä sormin. Silloin moni häkeltyy. Sormin syömisen ajatteleminenkin saa erityisesti vanhemmat rouvashenkilöt hihittelemään. Sehän on ennen kuulumatonta! Valitettavasti kuitenkin olemme täysin vakuuttuneita siitä, että aterimista ei ole pizzapaloja syödessä mitään hyötyä.

Usein annamme pizzapalojen mukana pienen haarukan, jotta sillä voi napsia pizzan päältä tippuneita täytteitä suuhunsa. Olemme kuitenkin joutuneet todistamaan mitä erilaisimpia tapoja käyttää tuota haarukkaa. Jotkut nimittäin syövät sillä pizzaansa kuin kakkupalaa. Eräille haarukka on hyvä syy syödä pizzasta pelkät täytteet.

Vaikka pyöreä pizza onkin tapana syödä haarukalla ja veitsellä, pizza al taglio on olemassa juuri sen vuoksi, ettei sillä herkutellakseen tarvitse minkäänlaisia aterimia. Puhtaat kädet riittävät.

Sitä paitsi huhujen mukaan sormin syöminen nostattaa lempeä. Pizzapalat ovat siis mitä mainiointa treffiruokaa!

Kielipulma

Ei mikään ravintola

Ihmettelemme usein sitä, miksi suomen kielessä kaikkia ruokapaikkoja kutsutaan yleisnimellä ravintola. Eihän huoltoasemalla voi olla ravintolaa. Eikä kahvilakaan kyllä ravintolalta vaikuta.

Italiassa ristorante tarkoittaa nimittäin paikkaa, jossa on ruokalista ja jossa annokset tarjoillaan pöytiin. Ristoranteen voi esimerkiksi mennä sunnuntaina perhelounaalle tai sen voi varata vaikkapa hääjuhlapaikaksi. Ristoranteen ei siis missään nimessä mennä milloin tahansa (ellei satu olemaan erityisen varakas).

Kun suomen kielessä on vain ravintoloita, ruokaloita, kahviloita tai baareja, italian kielessä on esimerkiksi ristorante, trattoria, osteria, enoteca, agriturismo, bar, pizzeria, pizzeria al taglio, mensa, discoteca, caffetteria, gelateria ja autogrill.

Pizzataiteilijaa vihastuttavat erityisen paljon Kultataloon ripustetut tekstit, joissa sanotaan: "Tähän avataan uusi ravintola". Kun tarkemmin miettii, oikeastaan mikään naapureistamme ei ole ravintola. Sen sijaan kerroksessa on kiinalainen seisovapöytä, amerikkalainen sämpyläpaikka, grilli sekä salaattibaari/kahvila. Mekään emme ole ravintola, vaan pizzapaikka tai pizzeria.

Mielestämme tämä kertoo jotakin suomalaisen ruokakulttuurin tilasta. Alkakaamme siis keksiä uusia sanoja erilaisille "ravintoloille"! Mikä voisi olla esimerkiksi pizzeria al taglion vastine suomen kielessä?

Siivuista neliöiksi

Neliöitä takana, neliöitä edessä!

Toinenkin neliöviikko alkaa olla takana päin ja kaikki asiakkaat ovat olleet mahdottoman tyytyväisiä siihen, että nykyään on mahdollista kokeilla useita makuja samalla kertaa. Olemme saaneet kiitosta myös pikkupurtavaa kaivanneilta, sillä yksi pizzaneliö on juuri sopiva välipala. Onnellisia ovat olleet myös ne, joille yksi pala ei koskaan ollut tarpeeksi, mutta kaksi oli liikaa. Kolme pizzaneliötä on nimittäin juuri sellainen määrä, jonka hentoisempikin neito jaksaa vielä huokailematta syödä.
 
Olemmekin nyt virallisesti päättäneet vakiinnuttaa neliömuodon, sillä liikeideamme tarkoitus on juuri se, että asiakkaat haastaisivat makunystyränsä maistelemalla useampia makuyhdistelmiä samalla kertaa. Neliöt ovat olleet harkinnassa jo pitkään, mutta niitä ei toteutettu, sillä pizzataiteilija epäili niiden pilaavan esillepanon. Näiden kahden viikon aikana hänkin on kuitenkin vakuuttunut neliöiden nerokkuudesta.

Makumatka-annoksia teemme edelleen tilauksesta, mutta neliöiden myötä olkoon jokainen ateria Pizzariumissa Makumatka!

Tämäkin mahtava makuelämys tasapainottuu kun se saa seurakseen jotain perinteisempää...

Pizzataiteilijan muotokuva

Kuka on pizzataiteilijamme Luca?

Maailma on täynnä pizzakokkeja, pizzaleipureita ja keittiömestareita, mutta pizzataiteilijoita on olemassa vain yksi ja hän on Luca. 

Luca on kotoisin Roomasta, mutta hänessä virtaa sisilialainen ja puglialainen veri. 

Ruoka on aina ollut Lucalle erittäin tärkeää. Tästä kertoo esimerkiksi se, että pienenä poikana hän söi mieluummin sämpylöitä sillä aikaa kun kaverit pelasivat jalkapalloa. Ja se, että kaikissa hänen tärkeimmissä muistoissaan on läsnä jokin maku. Ensimmäinen koulupäivä maistui nutellalta, sukulaisen häissä herkuteltiin äyriäisillä ja Sisilian lomalla syötiin grillattua munakoisoa. 

Luulisi, että koska Luca on aina ollut niin kiinnostunut ruoasta, hänestä olisi tullut kokki. Mutta ei. Hänestä tuli sen sijaan DJ. 13-vuotiaana hänellä oli ensimmäinen keikka ystävättären syntymäpäiväjuhlissa, 18-vuotiaana hän soitti levyjä roomalaisessa radiossa ja 20-vuotiaana hän siirtyi tekemään radiomainoksia. Jossain vaiheessa hän opiskeli myös merkonomiksi, mutta sitä työtä hän ei ole tehnyt päivääkään. 

 Musiikkihommiensa ohessa Luca työskenteli myös keittiöapulaisena ystävänsä ravintolassa ja valmisti erikoiskahveja yhdessä Rooman kuuluisimmista kahviloista. Mutta toden teolla hän innostui kokkaamisesta vasta muutettuaan Suomeen vuonna 2008. Turusta ei enää saanutkaan samanlaista pizzaa, pastaa ja risottoa kuin kotikulmilta -ellei niitä valmistanut itse. Ja pian opiskelijakaksiosta tuli gourmet-ravintola! 

Lucasta tuli myös intohimoinen sienestäjä ja kalastaja. Herkkutatit ja kantarellit ovat hänelle kuin kultaa.

Samalla kun Luca teki hanttihommia, keräsi kanttarelleja ja opiskeli suomenkieltä, hän unelmoi omasta ruokapaikasta, josta saisi aitoa italialaista ruokaa. Sellainen kun täältä vielä puuttui. Kaikki oli sovellettu suomalaiseen makuun, mutta suomalaiset eivät tienneet, mikä oikeasti oli italialaista ja mikä ei. 

Italiassa ei syödä lihaa ja kalaa samalta lautaselta. Italiassa ei tarjoilla ylikypsää pastaa. Italiassa ei laiteta juustoa äyriäispastaan. Puhumattakaan pizzasta! Suomalaisista pizzapaikoista saataville pizzoille ei hänen mielestään saisi missään nimessä antaa italiankielisiä nimiä.   

Luca alkoi etsiä täydellistä taikinareseptiä. Hän soitteli vähän väliä palkitulle leipuri-ystävälleen Roomaan ja sai muutaman kuukauden jälkeen luotua täydellisen hapantaikinajuuren. Siitä alkoi syntyä mahtavia kierteitä, leipiä, focacciaa ja pizzaa. Ystäviä kutsuttiin illalliselle ja mummoille lahjoitettiin aitoja leipiä. Kaikki olivat ihastuksissaan. Opiskelijakaksion uunista paloi valo. 

Pari kuukautta sen jälkeen aukesi Pizzarium.

 

 

Kolme syytä sille, miksi Pizzarium sijaitsee ostoskeskuksessa

Olemme saaneet paljon positiivista palautetta tuotteistamme ja palvelustamme, mutta monet ihmettelevät sitä, miksi sijaitsemme kolkossa ostoskeskusmiljöössä.

1. Aito italialainen pizza kuuluu kaikille

Hakeuduimme ostoskeskukseen myymään aitoa pizzaamme siksi, että meidän mielestämme kaikilla pitää olla mahdollisuus tutustua autenttisiin italialaisiin makuihin. Ostoskeskus on julkista tilaa, jossa pyörii ihmisiä ilman minkäänlaisia ostoaikeita, ja monet tupsahtavat aivan vahingossa vitriinimme eteen ihmettelemään, mitä me oikein myymme. Kaikki eivät ole tarpeeksi rohkeita kokeillaakseen erilaisia makuja, mutta ainakin he näkevät, millaista roomalaisen pizzan kuuluu olla. Rohkeimmat kokeilevat, ja rakastuvat. Olemme melko varmoja siitä, että tarkasti taskurahansa laskevat teinit eivät vahingossakaan eksyisi esimerkiksi jokirannassa sijaitseviin autenttisia makuja tarjoileviin ravintoloihin iltapalalle.

2. Ei tarvitse pukeutua korkokenkiin syödäkseen hyvin 

Turusta ei löydy kovinkaan montaa laadukasta ravintolaa, joihin kehtaisi mennä ruokailemaan tuulipuvussa ja lenkkareissa. Pikaruoka sen sijaan on usein teollisesti valmistettua ja laadullisesti huonoa ruokaa. Me haluamme taistella juuri tätä ajatusta vastaan. Pikaruoan ei nimittäin tarvitse olla epäterveellistä eikä teollista. Sijaintimme mahdollistaa sen, että meille voi sunnuntai-aamuna kipaista vaikka pyjamassa (jos kehtaa) noutamaan pari pizzapalaa mukaan. Julkisessa tilassa ei tietenkään voi olla samanlaista tunnelmaa kuin mikä pienessä persoonallisesti sisustetussa ravintolassa olisi, mutta pyrimme siihen, että ainutlaatuinen makuelämys saa unohtamaan koko ympäristön. Jos haluaa nauttia pizzansa fiinimmin haarukalla ja veitsellä, kehotamme viemään sen kotiin ja herkuttelemaan sillä hyvän keskitäyteläisen punaviinin tai raikkaan proseccon kera.

3. Nopea ja kätevä 

Ostoskeskus sijaitsee aivan kaupungin ydinkeskustassa, jossa ihmiset muutenkin asioivat ja työskentelevät. Meille voi poiketa pikaiselle lounaalle tai käydä nappaamassa kotiinviemisiä rankan työpäivän jälkeen. Ja mikä parasta, meidän eteemme pääsee kaikilla linja-autoilla ja parkkipaikkojakin on ympäristössä runsaasti. Eikä ole syytä unohtaa sitä, että ostoskeskukseen on helppo tulla myös pyörätuolilla tai lastenrattaiden kanssa!

Lapsille myös

Pizzakulttuuria?

Lapset tunnetusti rakastavat sokeria ja rasvaa. Karkkipäivä on viikon kohokohta ja friteeratuista herkuistakaan harva vesseli kieltäytyy. Mutta millaisesta pizzasta lapset pitävät? Olemme huomanneet, että meidän vitriinimme ainakin herättää suurta epäluuloa tietyn ikäluokan keskuudessa. Vanhemmat tulevat lastensa kanssa ihailemaan herkkuja, mutta sitten toteavat: "Tämä onkin tällaista aikuisten pizzaa".

Se on osaksi totta. Makuyhdistelmämme ovat ehkä joillekin lapsille hieman outoja, mutta esimerkiksi margherita on kaikista nirsoimpien italialaisten lasten suosikkipizza –ja sitähän meiltä saa melkein aina. Lisäksi meillä on aina myös paljon muita pizzoja, joista lapset takuulla pitäisivät, kunhan vain maistaisivat.

Me emme ole aivan perillä siitä, millaisiin pizzantäytteisiin suomalaislapset ovat tottuneet, mutta olemme melko varmoja, että ne eivät sopisi italialaiseen pizzaan. Otamme mielellämme vastaan makuehdotuksia, jotka ovat italialaisia, mutta jotka sopivat myös suomalaisille pikkusuille :)

Ilmeisesti ainakaan margherita ei kaikessa yksinkertaisuudessaankaan ole kaikkien mieleen. Eräänä päivänä vitriinin eteen tuli joukko pikkupoikia, jotka kysyivät, eikö meillä ole tavallista pizzaa. Me totesimme, että tämä on tavallista italialaista pizzaa ja että ainakin italialaislapset pitävät kovasti esimerkiksi margheritasta. Siihen yksi pikkupojista vastasi reippaasti: "Mutta minä en olekaan italialainen, vaan tampereelainen!".

Osuvasti sanottu! :)