t-e-c-n-i-c-a-m-e-n-t-e

Meille on erittäin tärkeää valmistaa paitsi maistuvaa, myös taidokkasti leivottua pizzaa. Pizzataiteilijamme eivät pelkästään tee, vaan myöskin ajattelevat sitä, mitä he tekevät. Pizza on taidetta, ihan niin kuin maalaaminenkin: on tiedettävä, miten pensseliä pidetään kädessä. Amatöörin maalaaman taulun kyllä erottaa kuvataiteilijan loihtimasta taulusta. 

Makuasiat ovat makuasioita, mutta on muutamia yksityiskohtia, joiden avulla voi tunnistaa hyvän italialaisen pizzan maistamattakin: 

Taikinan koostumus

Pizzataikinan tulee antaa kohota tarpeeksi kauan. Jos syömäänsä pizzaa ei ole vielä seuraavanakaan päivänä sulattanut, se ei ole ollut hyvä pizza. Hyvin kohonneen pizzan tunnistaa ilmakuplista, jotka eivät saisi olla shampanjakuplan näköisiä, vaan pyöreitä ja suurehkoja. Jos aukkoja on liikaa tai ne ovat liian suuria, taikina on todennäköisesti kohonnut liian kauan. 

Paistotapa

Oikeasti italialainen pizza tulisi paistaa puulämmitteisessä uunissa, mutta moderneissa pizzerioissa sähköuuni on jopa yleisempi. Me käytämme sähköuunia, koska puulämmiteisen uunin sijoittaminen pieniin toimitiloihin ostoskeskuksessa olisi ollut hieman haasteellista. Niin pyöreitä pizzoja kuin peltipizzojakin tulee paiston aikana liikutella, jotta ne kypsyisivät mahdollisimman tasaisesti. Pizza ei saa olla täysin valkoinen, eikä sen olemus liian taikinainen, vaan kuohkea ja rapea. 

Laadukkaat raaka-aineet

Laadukkaiden raaka-aineiden valitseminen on kaiken perusta, niin pizzataikinan valmistuksessa kuin pizzatäytteissäkin. Hyvä pizzataikina ei synny mistä tahansa markettijauhoista, vaan pitkiä kohotusaikoja kestävistä italialaisista 00-vehnäjauhoista. Rypsiöljy ei anna samanlaista makua kuin laadukas extraneitsytoliiviöljy, eikä tehdasvalmisteista tomaattikastiketta voi verratakaan kokonaisista kuorituista tomaateista itse valmistettuun tomaattikastikkeeseen. Mozzarella on ainoa oikea pizzajuusto, sillä se ei sisällä mitään lisäaineita, vaan ainoastaan maitoa, suolaa ja juoksetetta. Pizzan olemuksesta kyllä huomaa, onko se valmistettu laadukkaista raaka-aineista. 

Sitten, kun pizzaa pääsee maistamaan, voi tarkkailla:

-Maistuuko pizzapohja pelkältä jauholta vai onko siinä oikeasti makua? (Jätitkö reunat syömättä?)

-Onko pizza helposti sulavaa vai aiheuttaako se vatsanväänteitä?

-Ovatko maut tasapainossa keskenään?

Meidän mielestämme pizza on ihan liian aliarvostettu ruoka, sillä sen valmistaminen ei todellakaan ole h helppoa, vaan vaatii ammattitaitoa, kärsivällisyyttä ja lukuisia työtunteja. Toivottavasti huomaatte eron. 

Ps. Nämä kuvat ja monen monta muuta pizzanvalmistukseen liittyvää kuvaa löydät Instagramista @pizzariumturku!

Haarukasta ja veitsestä

Olemme kirjoittaneet tästä jo ennenkin, mutta koska olemme viime aikoina saaneet paljon uusia asiakkaita ja koska lähes jokainen ensimmäistä kertaa meillä vieraileva tuntuu kaipaavan aterimia, haluamme selittää asian vielä kerran. Pizzapalat on tarkoitus syödä sormin.

Kuvittele, että olet järjestänyt naamiaisjuhlat. Olet suunnitellut kattauksen, metsästänyt oikeanlaista pöytäliinaa viidestä eri liikkeestä, kierrellyt kaupasta toiseen hikikarpalot valuen. Olet ehkä miettinyt myös, millaista musiikkia juhlissasi kuunnellaan ja kokeillut montaa erilaista kakkureseptiä. Olet kenties tuhlannut viimeiset lanttisi sekoittaaksesi teemaan sopivan boolin. Sitten, kun juhlapäivä koittaa, ja olet käyttänyt tuntikausia juhlatunnelman luomiseen, maalannut naamasi ja pukeutunut epämukavaan, joskin hienoon naamiaisasuun, ovikello soi. Ensimmäinen vieras saapuu. Juokset innoissasi avaamaan oven.... Mutta vieraalla onkin päällä vain tavalliset farkut ja t-paita. 

Juuri tältä meistä tuntuu, kun meiltä pyydetään haarukkaa ja veistä. 

Yleensä me vastaamme aterimia etsivälle, että pizzapalat on tarkoitus syödä sormin. Silloin suurin osa asiakkaista huokaa helpottuneena, kohauttaa olkapäitään ja istahtaa herkuttelemaan. Mutta jotkut suuttuvat. Emmekä me halua suututtaa ketään. Emme me tahallaan ole antamatta haarukkaa ja veistä. Emme halua olla vaikeita. Mutta kun koko systeemi on suunniteltu sellaiseksi, ettei niitä yksinkertaisesti voi käyttää pizzapalojen syömiseen. Ai miksi muka ei? 

Koska:

• Tarjoamme pizzapalat puulautaselta, jonka suojana on paperi. Jos yrittää liikuttaa veistä edestakaisin ohuen paperin päällä, paperi repeytyy ja puulautanen naarmuuntuu.
• Pizzapohja on aavistuksen verran sitkeää ja paksua. Sen leikkaaminen veitsellä ei ole helppoa. 
• Pizzapalat ovat pikaruokaa. Oletko koskaan nähnyt kenenkään käyttävän hampurilaisravintolassa haarukkaa ja veistä?
• Pizza al taglio on keksitty roomalaisessa leipomossa 1950-luvulla. Kukaan paikallisista ei kaipaa sen syömiseen haarukkaa ja veistä. Sehän on kuin leipää söisi. 

Lisäksi: Jos antaisimme kaikille automaattisesti aterimet, joutuisimme todennäköisesti kehittämään koko systeemin uudestaan, kun asiakas näkisi toisen asiakkaan syövän pizzapaloja pöydässä haarukalla ja veitsellä. 

Tiedämme, ettei uusien tapojen omaksuminen ole helppoa. "Maassa maan tavalla", sanotaan. Olemmeko siis sittenkin ihan liian jääräpäitä? Pitäisikö meidän antaa periksi, ja alkaa tarjoilemaan pizzapalatkin posliinilautasilta? 

Kuuntelemme mielellämme kommenttejanne. Haluamme ymmärtää.