"Syödäänkö Italiassa joulunakin pizzaa?"

Kun kysyimme Facebookissa, mistä aiheesta haluaisitte blogistamme lukea, moni kertoi haluavansa tietää lisää italialaisesta joulusta ja jouluruuista. Joku jopa kysyi joulupizzan reseptiä.

Meidän on kuitenkin heti tuotettava teille pettymys: Italiassa ei syödä jouluna pizzaa.

Sen sijaan tyypillisiä italialaisia jouluherkkuja ovat:

1. Panettone ja Pandoro
Näitä taikinajuureen leivottuja herkkukakkuja nautiskellaan kuohuviinin kera läpi joulukuun. Meiltä Pizzariumista saa ostaa aitoa italialaista panettonea.

2. Erilaiset äyriäis- ja kalaruuat
Katolilaisen perinteen mukaisesti italialaiset eivät syö jouluaattona lihaa. Sen sijaan aattopäivän ateria koostuu äyriäis- ja kalapitoisista alkupaloista ja pääruuista. Juuri ennen jouluaattoa Italiassa myydään huimat määrät kylmäsavulohta.

3. Paikalliset erikoisuudet
Perinteet vaihtelevat eri maakuntien välillä niin huimasti, että on mahdotonta kertoa mitä kaikkea italialaisessa joulupöydässä oikeasti syödään. Napolissa esimerkiksi saa aterian päätteeksi kukkakaalista ja säilykevihanneksista tehtyä salaattia kun taas Sisiliassa syödään pinaattifocacciaa. Tietysti, aivan kuten Suomessakin, perinteet vaihtelevat eri perheissä.

Panettone pizzataiteilijan kotona...

Tyypillistä italialaiselle joulunvietolle on, että ruokaa ja ihmisiä on paljon. Perheeseen eivät Italiassa kuulu pelkät lapset ja vanhemmat, vaan siskot, veljet, tädit, sedät, isovanhemmat ja serkut. Monet syövätkin (ehkä juuri tämän vuoksi) jouluaattona ravintolassa. Ruokalajeja on paljon ja ruokapöydän ääressä istutaan koko päivä.

Joulun aikaan italialaisilla on myös tapana kerääntyä pelaamaan korttipelejä sekä tombolaa, eli bingoa. Useimmiten ihmiset pelaavat rahasta, ja monissa pöydissä liikkuukin joulun pyhinä satoja (tai jopa tuhansia) euroja, jotka valuvat onnekkaimpien ja ovelimpien taskuihin. Korttipelien lomassa siemaillaan viiniä ja maistellaan joulukakkuja yömyöhään.

Korttipelejä pelataan napolilaisilla pelikorteilla

Italiassa joululahjat jaetaan yleensä vasta joulupäivänä, mutta italialaiset eivät tiedä tontuista tai joulupukista juuri mitään. Lapsetkin tuntuvat kaikki tietävän, että joku on oikeasti ostanut lahjat. Kun Suomessa lahjapapereihin saatetaan kääriä yksinkertaisia käyttötavaroita, kuten asioita ja pyyhkeitä, italialaiselle on tärkeää antaa lahjaksi jotain arvokasta. Perheenjäsenille saatetaan lahjoittaa merkkivaatteita, hajuvesiä tai koruja, mutta harva italialainen ilahtuisi saadessaan lahjaksi pyyhkeen.

Vaikka joulu on Italiassakin muuttunut hyvin kaupalliseksi juhlaksi, on joulunvieton perimmäinen merkitys kaikille selvää. Siitä pitävät huolen jouluseimet, joita ihmiset rakentavat koteihinsa ja jollaisia löytyy joulukuussa monista julkisista tiloista. Jouluaattona keskiyöllä monet lähtevät messuun, tai ainakin seuraavat Paavin johtamaa suoraa lähetystä Vatikaanista. 

Joulutunnelma on Italiassa aivan erilainen kuin Suomessa, sitä on aivan mahdoton avata sanoin. Se pitää kokea.

Korttipeli käynnissä.

Mistä on pizzajuustomme tehty?

Tämän kirjoituksen olisi pitänyt lukijatoiveiden perusteella kertoa italialaisista jouluherkuista, mutta päätimme säästää sen hieman myöhemmäksi... Onhan jouluun vielä kolme viikkoa!

Sen sijaan päätimme käsitellä yhtä hieman kinkkisempää aihetta, pizzajuustoa. Olemme nimittäin huomanneet, että monet uudet asiakkaat pitävät meidän pizzajuustoamme, mozzarellaa, liian eksoottisena. "Onko teillä jotain pizzaa, jossa ei ole mozzarellaa?" moni kysyy, kun kuulee meidän luettelevan saatavilla olevia makuja.

Jos pizzojen täytteitä kertovan myyjän puheesta edioitaisiin joka kolmas sana pois, se kuulostaisi luultavasti tältä: "mozzarellaa ja mozzarellaa ja mozzarellaa ja mozzarellaa...". Me emme siis koskaan kutsu pizzajuustoamme pizzajuustoksi, koska käytämme nimenomaan mozzarellaa, emmekä ihan mitä tahansa pizzajuustoa.

Jos kaupassa erehtyy tutkimaan, mitä kuluttajille myytävät pizzajuustoraasteet oikeasti sisältävät, selviää, että niistä on juusto kaukana. Esimerkiksi Safkatutka löysi marketin hyllyltä raasteseoksen, joka sisältää seuraavia ainesosia:  

Edamjuusto 50% (maito, hapate, suola, happamuudensäätöaine E509,säilöntäaine E251, juoksete, väri E160a), juustonkaltainen valmiste 50% (vesi, palmuydinöljy, kypsytetty juusto, maitoproteiini,perunatärkkelys, stabilointiaineet E331, E452, E340, suola,säilöntäaine E200, väri E160a). Raasteseos edamista ja juustonkaltaisesta valmisteesta. 

Raasteseos sisältää siis vain puolet juustoa, jossa siinäkin on kolmea erilaista e-koodia. Tällaista "juustoa" käyttää valitettavan moni pitsantekijä. Raaste on kyllä huomattavan edullista verrattuna oikeaan juustoon, mutta ei anna makua pizzalle ja jähmettyy jäähtyessään kovaksi, kumimaiseksi kerrokseksi täytteiden päälle.

Tämän vuoksi me puhumme nimenomaan mozzarellasta, emmekä juustosta, vaikka mozzarella juustoa onkin. Mozzarella sisältää ainoastaan maitoa, suolaa ja juoksetetta, joten se antaa aidon maidon maun pizzalle. Se ei myöskään jähmety keltaiseksi kumimaiseksi kerrokseksi, vaan pysyy kauniin valkoisena ja pehmeänä myös jäähtyessään. Se myös venyy sulaessaan.

Mozzarella on myös siitä hyvä pizzajuusto, että se ei riitele minkään muun täytteen kanssa, toisin kuin pitkään kypsytetyt, voimakkaamman makuiset juustot. Näin jokaisen makuyhdistelmän tärkeimmät ainesosat pääsevät hyvin esiin.

Mozzarellan lisäksi me käytämme pizzoissamme gorgonzolaa (sinihomejuusto), taleggioa (valkohomejuusto), pecorinoa (lampaanmaidosta valmistettu kova juusto), parmesaania , savujuustoa  sekä emmental-juustoa. Käytämme myös ricottaa, joka on joidenkin määritelmien mukaan tuorejuustoa. Lähes kaikissa muita juustoja sisältävissä pizzoissa on kuitenkin pohjalla myös mozzarellaa.

Olemme huomanneet, että monelta asiakkaalta menevät myös mozzarella sekä mozzarella di bufala sekaisin. Ero ainesosissa on pieni, mutta maussa suuri: mozzarella tehdään lehmänmaidosta, mozzarella di bufala tehdään vesipuhvelin maidosta. Mozzarella di bufala on paljon kermaisempaa kuin tavallinen mozzarella ja siinä on hieman hapan sivumaku. Koska bufala on t-o-d-e-l-l-a arvokasta, lisäämme sitä kahden euron lisämaksusta salaattiin. Sitä saa myös pyöreän pizzan päälle.

Mozzarella on siis juusto, mutta ei mikä tahansa juusto, vaan ihan oikea juusto. Sen nimi vain on mozzarella. Ethän anna sen kuulostaa liian eksoottiselta? :)

Edessä diavola mozzarellan kera. Takana vegaaninen pizza ilman juustoa.

Margherita sisältää pääasiassa mozzarellaa.

Salsiccia e bufala: tuoremakkaraa ja mozzarella di bufalaa.

t-e-c-n-i-c-a-m-e-n-t-e

Meille on erittäin tärkeää valmistaa paitsi maistuvaa, myös taidokkasti leivottua pizzaa. Pizzataiteilijamme eivät pelkästään tee, vaan myöskin ajattelevat sitä, mitä he tekevät. Pizza on taidetta, ihan niin kuin maalaaminenkin: on tiedettävä, miten pensseliä pidetään kädessä. Amatöörin maalaaman taulun kyllä erottaa kuvataiteilijan loihtimasta taulusta. 

Makuasiat ovat makuasioita, mutta on muutamia yksityiskohtia, joiden avulla voi tunnistaa hyvän italialaisen pizzan maistamattakin: 

Taikinan koostumus

Pizzataikinan tulee antaa kohota tarpeeksi kauan. Jos syömäänsä pizzaa ei ole vielä seuraavanakaan päivänä sulattanut, se ei ole ollut hyvä pizza. Hyvin kohonneen pizzan tunnistaa ilmakuplista, jotka eivät saisi olla shampanjakuplan näköisiä, vaan pyöreitä ja suurehkoja. Jos aukkoja on liikaa tai ne ovat liian suuria, taikina on todennäköisesti kohonnut liian kauan. 

Paistotapa

Oikeasti italialainen pizza tulisi paistaa puulämmitteisessä uunissa, mutta moderneissa pizzerioissa sähköuuni on jopa yleisempi. Me käytämme sähköuunia, koska puulämmiteisen uunin sijoittaminen pieniin toimitiloihin ostoskeskuksessa olisi ollut hieman haasteellista. Niin pyöreitä pizzoja kuin peltipizzojakin tulee paiston aikana liikutella, jotta ne kypsyisivät mahdollisimman tasaisesti. Pizza ei saa olla täysin valkoinen, eikä sen olemus liian taikinainen, vaan kuohkea ja rapea. 

Laadukkaat raaka-aineet

Laadukkaiden raaka-aineiden valitseminen on kaiken perusta, niin pizzataikinan valmistuksessa kuin pizzatäytteissäkin. Hyvä pizzataikina ei synny mistä tahansa markettijauhoista, vaan pitkiä kohotusaikoja kestävistä italialaisista 00-vehnäjauhoista. Rypsiöljy ei anna samanlaista makua kuin laadukas extraneitsytoliiviöljy, eikä tehdasvalmisteista tomaattikastiketta voi verratakaan kokonaisista kuorituista tomaateista itse valmistettuun tomaattikastikkeeseen. Mozzarella on ainoa oikea pizzajuusto, sillä se ei sisällä mitään lisäaineita, vaan ainoastaan maitoa, suolaa ja juoksetetta. Pizzan olemuksesta kyllä huomaa, onko se valmistettu laadukkaista raaka-aineista. 

Sitten, kun pizzaa pääsee maistamaan, voi tarkkailla:

-Maistuuko pizzapohja pelkältä jauholta vai onko siinä oikeasti makua? (Jätitkö reunat syömättä?)

-Onko pizza helposti sulavaa vai aiheuttaako se vatsanväänteitä?

-Ovatko maut tasapainossa keskenään?

Meidän mielestämme pizza on ihan liian aliarvostettu ruoka, sillä sen valmistaminen ei todellakaan ole h helppoa, vaan vaatii ammattitaitoa, kärsivällisyyttä ja lukuisia työtunteja. Toivottavasti huomaatte eron. 

Ps. Nämä kuvat ja monen monta muuta pizzanvalmistukseen liittyvää kuvaa löydät Instagramista @pizzariumturku!

Haarukasta ja veitsestä

Olemme kirjoittaneet tästä jo ennenkin, mutta koska olemme viime aikoina saaneet paljon uusia asiakkaita ja koska lähes jokainen ensimmäistä kertaa meillä vieraileva tuntuu kaipaavan aterimia, haluamme selittää asian vielä kerran. Pizzapalat on tarkoitus syödä sormin.

Kuvittele, että olet järjestänyt naamiaisjuhlat. Olet suunnitellut kattauksen, metsästänyt oikeanlaista pöytäliinaa viidestä eri liikkeestä, kierrellyt kaupasta toiseen hikikarpalot valuen. Olet ehkä miettinyt myös, millaista musiikkia juhlissasi kuunnellaan ja kokeillut montaa erilaista kakkureseptiä. Olet kenties tuhlannut viimeiset lanttisi sekoittaaksesi teemaan sopivan boolin. Sitten, kun juhlapäivä koittaa, ja olet käyttänyt tuntikausia juhlatunnelman luomiseen, maalannut naamasi ja pukeutunut epämukavaan, joskin hienoon naamiaisasuun, ovikello soi. Ensimmäinen vieras saapuu. Juokset innoissasi avaamaan oven.... Mutta vieraalla onkin päällä vain tavalliset farkut ja t-paita. 

Juuri tältä meistä tuntuu, kun meiltä pyydetään haarukkaa ja veistä. 

Yleensä me vastaamme aterimia etsivälle, että pizzapalat on tarkoitus syödä sormin. Silloin suurin osa asiakkaista huokaa helpottuneena, kohauttaa olkapäitään ja istahtaa herkuttelemaan. Mutta jotkut suuttuvat. Emmekä me halua suututtaa ketään. Emme me tahallaan ole antamatta haarukkaa ja veistä. Emme halua olla vaikeita. Mutta kun koko systeemi on suunniteltu sellaiseksi, ettei niitä yksinkertaisesti voi käyttää pizzapalojen syömiseen. Ai miksi muka ei? 

Koska:

• Tarjoamme pizzapalat puulautaselta, jonka suojana on paperi. Jos yrittää liikuttaa veistä edestakaisin ohuen paperin päällä, paperi repeytyy ja puulautanen naarmuuntuu.
• Pizzapohja on aavistuksen verran sitkeää ja paksua. Sen leikkaaminen veitsellä ei ole helppoa. 
• Pizzapalat ovat pikaruokaa. Oletko koskaan nähnyt kenenkään käyttävän hampurilaisravintolassa haarukkaa ja veistä?
• Pizza al taglio on keksitty roomalaisessa leipomossa 1950-luvulla. Kukaan paikallisista ei kaipaa sen syömiseen haarukkaa ja veistä. Sehän on kuin leipää söisi. 

Lisäksi: Jos antaisimme kaikille automaattisesti aterimet, joutuisimme todennäköisesti kehittämään koko systeemin uudestaan, kun asiakas näkisi toisen asiakkaan syövän pizzapaloja pöydässä haarukalla ja veitsellä. 

Tiedämme, ettei uusien tapojen omaksuminen ole helppoa. "Maassa maan tavalla", sanotaan. Olemmeko siis sittenkin ihan liian jääräpäitä? Pitäisikö meidän antaa periksi, ja alkaa tarjoilemaan pizzapalatkin posliinilautasilta? 

Kuuntelemme mielellämme kommenttejanne. Haluamme ymmärtää. 

Uusia tuulia!

Koska pizzalistamme uudistui tänään, ja koska kestää tovi, ennen kuin saamme ladattua tiedostot kotisivullemme, olkaa hyvä, tässä lista pyöreistä pizzoistamme :)

Uutta listoissa on muun muassa tuplamaku-mahdollisuus: voit siis valita samaan pizzaan kahta erilaista makuyhdistelmää lisäämällä +2,90€. 

Lisäksi meillä on vegaaneille ja vegetaristeille ihan omat listansa. 

Tryffeliä ilmassa!

 

"Ai teiltä saa TÄTÄ?" eräs asiakas huudahti euforisesti kassan edessä olevat tryffeliöljypullot nähdessään. Ennen kuin olimme ehtineet häntä edes tervehtiä, oli pullollinen mustalla tryffelillä maustettua oliiviöljyä löytänyt paikan hänen käsilaukustaan. Silmät loistaen rouva tarkkaili myös arvostetumpaa valkoista tryffeliä sisältäviä oliiviöljyjä: "Tätä aion pyytää mieheltä lahjaksi!".

Kaikki suomalaiset ovat varmastikin kuulleet tryffelikoirista (ja -possuista), mutta aika harva oikeasti tietää, miltä tryffeli maistuu tai minkä kanssa sitä voi syödä, Suomessa kun herkutellaan enimmäkseen vain herkkusienillä ja itse poimituilla metsäsienillä.

Tryffelin maku on niin ainutlaatuinen, että siitä joko pitää tai sitä vihaa. Tryffelin tuoksu on jollain tapaa huumaava ja voimakas. Kun keittiössämme valmistetaan tryffelipizzaa, mikään muu ei tuoksu enää miltään, koska ihana tryffeli vie kaiken huomion. Myös makuyhdistelmissä tryffeli hallitsee kokonaisuutta, eikä sitä siksi kannata yhdistellä muiden voimakkaiden makujen kanssa. Me olemme yhdistäneet tryffelitahnaa esimerkiksi kananmunaan, pekoniin, parmesaaniin, parsakaalin, tomaattiin ja savujuustoon, ja voi kuinka se maistuukaan herkulliselta savustetun parmankinkun ja mozzarellan kera!

Koska ihan oikeat tryffelit maksavat tuhansia euroja kilolta ja koska tryffeli on maultaan niin voimakas, että muutama gramma riittää tuomaan maun esiin, on helpointa käyttää ruoan maustamiseen tryffelillä maustettuja öljyjä ja tahnoja. Tryffeliöljy maistuu erinomaiselta esimerkiksi paistetun kananmunan päällä parmesaanin kera ja antaa grillatulle lihalle ihan erilaisen aromin kuin jokin keinotekoinen marinadi. Tryffeliöljyllä voi maustaa tietenkin myös pastan tai sitä voi lorauttaa hillitysti paahdetun vaalean leivän päälle.

Mutta se, mikä sai asiakkaamme huudahtamaan euforisesti, liittyy tryffelin terveysvaikutuksiin. Tryffeli nimittäin edistää eräiden tutkimusten mukaan ruuansulatusta ja lisää seksuaalista halukkuutta... Siihen, toimiiko se, emme ota kantaa :)

Me pienet

Taikinarakkautta

Joskus pysähdymme ajattelemaan sitä, kuinka pieniä me oikeasti olemmekaan. Meillä on pienet toimitilat pienessä kaupungissa, jonka pieneltä torilta me ostamme pieniä vihanneksia, joita laitamme pienten pizzaneliöidemme päälle. Pienessä keittiössämme me aherramme päivät pitkät, jotta pieni asiakaskuntamme saisi kokea pieniä makuelämyksiä.

Maailman mittakaavassa me olemme kuin kärpäsen kakka. Käytännössä siis ihan näkymättömiä. Suomessakin vain ihan pienenpieni joukko ihmisiä on käynyt meillä syömässä. Turkulaisista jo aika moni on maistanut carbonaraa, margheritaa ja amatricianaa, mutta siinä on vain ihan pieni osa niistä mauista, joita me pienessä keittössämme valmistamme.

Oikeasti mahdollisia makuyhdistelmiä on satoja, eikä yhteenkään tarvitse ananasta. Pieniä makuja yhdistelemällä syntyy suuria kokonaisuuksia. Tässä pienessä maassa ei kuitenkaan ole tarjolla kaikkea mahdollista: Kesäkurpitsankukkia ei löydy torilta, eikä tuoretta mozzarellaa saa tilattua suoraan juustolasta. Me pienet emme myöskään voi tilata tukusta valmiita risottopalleroita friteerattaviksi,  emmekä ostaa cime di rapaa puolivalmisteena.

Olisi hienoa, jos meitä olisi useampia kuin yksi. Jos meitä olisi yksi Helsingissä, yksi Turussa, yksi Tampereella, yksi Jyväskylässä, yksi Kuopiossa ja yksi Rovaniemellä. Voisimme tehdä vielä enemmän herkkuja. Voisimme ehkä oikeasti muuttaa suomalaisten käsitystä pizzasta (tämä on missiomme).

Ehkä jonain päivänä pienestä tulee suuri. Eikä meidän tarvitse enää olla yksin. 

Makuasoita: Where is the sauce?

Meidän mielestämme huolella valmistettu ruoka on kuin hyvä romaani. Sen kirjoittaminen vaatii kärsivällisyyttä, aikaa ja suunnitelmallisuutta. Joskus romaanin kirjoittaminen pitää aloittaa kokonaan alusta. Joskus muutaman kielivirheen korjaaminen riittää. Aika usein punainen lanka on hukassa.

Mutta silloin kun romaani on jo kirjoitettu, tarkistettu ja painettu, ei siihen voi enää tehdä muutoksia. Sen sijaan sitä voi analysoida, sen voi haukkua lyttyyn, sen voi jättää kesken tai sen voi ahmia kerralla. Jos kirjaa ei oteta hyvin vastaan, kirjailija todennäköisesti vaihtaa ammattia. Jos taas kirjaa kritisoidaan kohtuullisesti, voi kirjailija kirjoittaa seuraavalla kerralla entistä paremman kirjan.

Tämä kaikki pätee myös valmistamiimme pizzoihin. Jos pizzassa on munakoisoviipaleita, parmesaania ja mozzarellaa, se on tarkoitus nauttia sellaisenaan, koska kyseistä, hyväksi todettua makuyhdistelmää on Italiassa maisteltu sukupolvesta toiseen. Ja maistellaan edelleen. Sama pätee margheritaan, marinaraan ja neljän juuston pizzaan.

Valitettavan usein joudumme vastaamaan kysymyksiin, kuten: "Missä mausteet on?", "Missä ketsuppi on?" ja "Missä tabasco on?". Viimeksi tänään meiltä kysyttiin: "Where is the sauce?". Olemme harmissamme, koska usein asiakkaat kysyvät lisämausteita jo ennen kuin ovat maistaneetkaan pizzaamme. Olemme kuitenkin ylpeitä siitä, ettei keittöstämme löydy ketsuppia eikä tabascoa. Oreganoakin meillä on yhdessä keittiön laatikossa tiettyjä makuyhdistelmiä varten.

Emme halua vaikuttaa tylyiltä, ja otamme mielellämme vastaan myös kritiikkiä. Suolaa, pippuria ja chilioliiviöljyä me lisäämme tiettyihin pizzoihin kernaasti, mutta emme voi käsittää, miksi ihmeessä ketsuppia pitäisi lisätä pizzaan(kin). Eihän romaaninkaan juonta voi muuttaa, kun se on jo painettu.

Nämä ovat tietenkin kaikki makuasioita, eikä niistä kannata kiistellä. Jos kuitenkin haluat lisätä pizzaasi ketsuppia, tee se meiltä salassa. Meiltä saattaisi se nähdessämme vierähtää muutama kyynel. 

Päärynöitä, taleggio-juustoa ja hunajaa... Mitähän tähän voisi vielä lisätä?

Blogikuulumisia ja harvinaisten vihannesten metsästystä

Voi, voi, voi. Anteeksi. Viimeisimmästä blogipäivityksestä on ihan liian kauan! Vuorokaudessa ei tunnu olevan koskaan tarpeeksi tunteja... Viime aikoina olemme keskittyneet lähinnä pienen korvatulehduspotilaan hoitamiseen ja riemuinneet samaisen potilaan uusista taidoista.

Onneksi olemme silti ehtineet laatia monta mielenkiintoista listaa. Kesäksi meille on esimerkiksi tulossa ihan oma pizzalista, jossa on vain kesäisen kevyitä makuja. Kesäpizzan syötyään voi mennä aivan rauhassa rannalle uimahousuissa, sillä ne eivät saa pyykkilautavatsaa pöhöttämään.

Sunnuntai-päivien iloksi olemme raapustaneet listan erilaisista brunssipizzoista. Ensimmäistä brunssipizzaa saa tulla maistamaan sunnuntaina 26. toukokuuta. Samana sunnuntaina voi Hansassa harjoitella korkeilla koroilla kävelemistä pietarilaisnaisten johdolla. Brunssipizzan voimalla pysyy taatusti paremmin pystyssä!

Tänä kesänä olemme onnekkaita, koska meillä on jo jonkin verran suhteita torikauppiaisiin. Tiedämme esimerkiksi, keneltä löydämme cime di rapa -nimisiä vihanneksia, jotka ovat saaneet pitkän pohdinnan jälkeen nimen italiankaali (ken tietää tämän kasvin oikean nimen, sen meille kertokoon). 

Olemme yrittäneet kysellä myös kesäkurpitsankukkien perään (fiore di zucca), mutta torikauppiaat eivät tunnu tietävän, mistä me puhumme. Friteeratut kesäkurpitsankukat ovat jokaisen italialaisen pizzerian vakioherkku ja olemme varmoja, että ne maistuisivat suomalaisillekin... Kunhan löytäisimme niitä jostakin! Jos sattumalta satut tietämään, mistä cicoriaa saa ja mikä nimitys sillä on suomeksi, ottaisimme kiitollisina tämänkin tiedon vastaan.

Kukaan ei ole muuten vieläkään tarttunut haasteeseemme, mutta toivomme hartaasti, että kenenkään teistä ei ole tarvinnut olla yksinäinen. Jos kuitenkin kaipaat juttuseuraa, me autamme mielellämme pienimuotoisen tapahtuman järjestämisessä ja tarjoamme alennusta pizzoistamme. Voisiko meillä kokoontua esimerkiksi anonyymien anjovisaddiktien piiri?

Meistä on aina niin ihanaa nähdä, kun suurempi joukko herkuttelee erilaisilla pizzoilla yhdessä, koska mitä useampi syöjä, sitä useampaa makua voi maistella. Tosin olemme saaneet kuulla monta voimasanaa, kun asiakkaan lempizza onkin yhtäkkiä kadonnut parempiin suihin. Nyt alamme ymmärtää, miksi monet haluavatkin syödä yksin...

Koska kenenkään ei ole hyvä olla (ja syödä) yksin

Meille Suomi on hyvin, hyvin rakas maa. Ihan yhtä rakas kuin Italiakin. Kun olemme Suomessa, kaipaamme Italiaan. Kun olemme Italiassa, kaipaamme Suomeen.

Italiassa mikään ei ole niin yksinkertaista kuin Suomessa: virastossa asioidakseen pitää ottaa vapaapäivä, viettääkseen päivän merenrannalla on varauduttava viettämään kolme tuntia liikenneruuhkassa ja saadakseen työstään palkkaa on työskenneltävä kuukausia (jopa vuosia) ilmaiseksi.

Italiassa ihmisiä on paljon. Suomen väestötiheys on noin 16 asukasta maapinta-alan neliökilometriä kohden, Italiassa saman maapläntin jakaa 192 henkilöä. On siis ymmärrettävää, että jos edes murto-osa jonkin suurkaupungin asukkaista on päättänyt lähteä rannalle, se tietää kaikille kuumia tunteita ja pitkiä huokauksia.

Ihmispaljous ei kuitenkaan ole aina huono juttu. Italiassa perheet ovat suuria. Perheeseen eivät siellä kuulu vain vanhemmat ja lapset, vaan isovanhemmat, sisarukset, serkut, pikkuserkut ja kaikki avio- ja avoliitojen myötä sukuun liittyneet henkilöt. Myös kaveriporukat ovat suuria. Koululuokat ovat suuria. Häihin on ihan normaalia kutsua koko suku ja syntymäpäiväjuhliin kokonainen koululuokka.

Suomalaiseen ravintolaan varataan hyvin harvoin pöytää 30 hengelle. Suomessa on syntymäpäiväjuhliin ei lähes koskaan kutsuta koko koululuokkaa. Suomessa ei automaattisesti lähetetä hääjuhlakutsua koko suvulle. Eikä suomalainen välttämättä ajattele, että myös aviopuolison sisaren lapset kuuluvat perheeseen.

Italiassa perheenjäsenet syövät automaattisesti yhdessä. Italialainen harvoin lämmittää ruokaansa mikrossa. Jos joku perheenjäsenistä ei ole ehtinyt yhteiselle lounaalle, saattaa hän todeta: "Ai, lounasaika on jo ohi, syön sittenkin vain omenan". Ruoka ei italialaisesta maistu yhtä hyvälle, jos sen joutuu syömään yksin.

Suomessa paitsi yksin syöminen, myös yksinäisyys ovat meidän mielestämme suuri ongelma. Myös me kärsimme siitä ajoittain, kun mietimme, kenet voisimme kutsua luoksemme illalliselle. Kaikki perheenjäsenemme asuvat satojen tai tuhansien kilometrien päässä. Meillä on onneksi valtava määrä ihania asiakkaita, joille saamme tarjoilla rakkaudella valmistamiamme tuotteita ja joista monesta on tullut meille ihan oikeita ystäviä.

Koska Pizzarium on helpottanut meidän yksinäisyyttämme, haluaisimme auttaa muitakin löytämään yhdessä syömisen ilon.

Siksi meillä on sinulle haaste:

Kerää ryhmä sinulle ennestään tuntemattomia ihmisiä ja tule meille syömään. Voit järjestää sinkkutapaamisen, äitiyslomalaisten herkuttelupiirin, shakkiklubin, reseptien kehittelytreffit... Ihan mitä vain, minkä luulet yhdistävän samanhenkisiä ihmisiä! 

Voit kerätä osaanottajia jättämällä tiskillemme flyereita, järjestämällä tapahtuman Facebookissa tai piilottamalla kutsuja suosikkiromaaniesi väliin kirjastossa. Jokainen tämän haasteen kautta syntynyt ryhmä saa -20% alennuksen kaikista tuotteistamme jokaiseen tapaamiseensa. 

 

Pyöreä pizza on ihan eri pizza

Rucolina

Et ole varmastikaan voinut olla huomaamatta, että meiltä on jo jonkin aikaa saanut myös pyöreitä pizzoja. Kaikki, jotka ovat pyöreää versiota ehtineet maistaa, tietävät, ettei kyseessä ole ihan mikä tahansa pizza, vaan napolilaistyylinen pyöreä pizza.

Emme ota kantaa siihen, missä pizza on alunperin keksitty, mutta monen lähteen mukaan napolilainen pizza on yksi perinteisimmistä pizzoista ja se on saanut jopa EU:n tuotesuojan. Vaikka valmistammekin pyöreän pizzamme napolilaisen reseptin mukaisesti, emme saa kutsua sitä napolaiseksi pizzaksi, koska käytämme pelkkää sähköuunia. Napolilainen pizza tulee nimittäin paistaa tammella lämmitetyssä kiviuunissa. Voimme kuitenkin vakuuttaa, että pyöreät pizzamme ovat hyvin lähellä sitä, mitä ne voivat Napolissa olla.

Quattro formaggi

Monelle uusi aluevaltauksemme on ollut yllätys: "Eihän teidän pitänyt valmistaa pyöreitä pizzoja ollenkaan!" yksikin asiakas totesi. Tämä on totta. Alunperin ajattelimme keskittyvämme vain peltipizzojen valmistukseen, mutta koska meiltä päivittäin kyseltiin myös pyöreitä pizzoja, päätimme ottaa haasteen vastaan tarjoamalla asiakkaillemme ainutlaatuisen ja mahdollisimman alkuperäisen version pyöreästä pizzasta. 

Focaccia primavera

Listaltamme löytyvät kaikki perinteisimmät italialaiset pizzat, mutta myös erilaisia luksusvaihtoehtoja. Lähes kaikki pizzat voidaan valmistaa myös calzonen muotoon.

Pyöreä pizza on oiva valinta, kun mielesi tekee jotain tiettyä makua tai jos olet tarkka ruokavaliosi suhteen. Luovat pizzataiteilijamme keksivät käden käänteessä myös runsaan valikoiman maidottomia tai vegaanisia pizzoja.

D.O.C

Pyöreitä pizzoja valmistetaan arkisin alkaen klo 14.30 ja viikonloppuisin koko päivän. 


Oletko jo ehtinyt maistaa pyöreää pizzaa? Mitä pidit?

Mitä olemme oppineet yhdessä vuodessa?

Ensi viikon torstaina ensimmäinen yrityksemme, Suomen ainoa roomalainen pizzeria al taglio täyttää vuoden!!!

Vuoden aikana olemme oppineet ainakin, että: 


-Täysin uudenlaisen tuotteen myyminen ei ole aluksi helppoa.

-Tuoretta mozzarellaa on erittäin vaikea löytää turkulaisista tukuista, koska hyvin harvoissa ravintoloissa käytetään sitä.

-Yksikin asiakas voi pelastaa kurjan päivän.

-Monilla suomalaisilla on erikoinen käsitys pizzasta.

-Hyvät työntekijät ovat arvokkaampia kuin timantit.

-Jos rakastaa sitä, mitä tekee, voi lähes vaivatta tehdä 12-tuntisia työpäiviä seitsemänä päivänä viikossa.

-Parasta markkinointia ovat tyytyväiset asiakkaat.

-Monille suomalaisille liha on erittäin tärkeä ainesosa pizzassa.

-Rehellinen yrittäjä maksaa paljon veroja ja muita maksuja.

-Suomalainen haluaa espressonsa maidon kera.

-Pizzaa on vaikea omaksua sormiruoaksi.

-Peruna muuttuu eksoottiseksi, kun se on pizzassa.

-Itseleivottu pizzapohja on harvinaisuus.

-Monet ovat allergisia valkosipulille.

-Kun asiakas rakastuu johonkin tiettyyn makuyhdistelmään, sitä on saatava aina.

-Pizzapalat ovat hyvää juhlaruokaa.

-Rapeakuorinen vehnäleipä on harvinaisuus.

-Usein asiakas syö pizzansa kahvin kera.

-Taikinallakin on luonne.

-Sääolosuhteet vaikuttavat espresson laatuun.

-Maailma on pieni.

-Asiakkaistakin voi tulla ystäviä.

-Pizzaa voi syödä vaikka joka päivä kyllästymättä.

-Kaikenlaisia huijareita kannattaa varoa.

-Pieniä kolikoita ei voi koskaan olla liikaa.

-Juomavesi on käytännön syistä paras myydä pullossa. 

-Moni luulee, että margherita sisältää kinkkua.

-Torimyyjältä saattaa löytää aarteita.

-Kasvissyöjät arvostavat suurta kasvispizzojen valikoimaa, lihansyöjät eivät.

-Jos pizzapaikan seinät ovat keltaiset, sitä ei mielletä italialaiseksi.

-Pitkä ja pimeä talvi on haaste tuoreiden vihannesten ystävälle.

-Einekset ovat ravintolayrittäjän pahin vihollinen.

-Hävikki on kovan työn tekijälle erittäin ikävä asia.

-Jotkut (kateelliset) lörpöttelijät puhuvat meistä pahaa, mutta onneksi monet tyytyväiset asiakkaat puhuvat meistä hyvää. 

-Hyvä palvelu on muutakin kuin hymyilemistä.

-Lapset saavat useimmiten valita ruokapaikan.

-Nutellapizzaan voi tulla himo.

-Asiakas voi hävitä moneksi kuukaudeksi ja olemaan silti edelleen hyvin tyytyväinen asiakas.

-Olisi kiva osata puhua hyvää ruotsia.


Niin ja että vaikka tämä onkin välillä tositosi rankkaa, haluamme edelleen jatkaa unelmamme toteuttamista <3

Kiitos siitä kuuluu teille rakkaat asiakkaat.

<3

Ei kiitos maidolle, kyllä kiitos viinille.

Joskus italialainen ruokakulttuuri on huvittavan jäykkää, vaikka Italiassa herkullisia ruokia valmistetaankin.
Mitä tuumaat esimerkiksi näistä?

Ruoan kanssa ei sovi juoda maitoa
Italiassa aikuiset eivät juo juuri koskaan maitoa, ja jos juovat, he tekevät sen aamulla. Vauvoille annetaan maitoa tuttipullosta ihan niin kuin Suomessakin, mutta ei koskaan ruoan kanssa. Maidon asemesta italialaiset juovat aterioidessaan vettä, viiniä ja virvoitusjuomia. Kalsiuminsa italialaiset saavat juustoista.

Pasta ja riisi eivät ole lisukkeita
Moni turisti ihmettelee Italian-matkallaan, mitä ihmettä voi ruokalistalta ravintolassa tilata. Italiassa ei nimittäin olekaan vain alkupala-pääruoka-jälkiruoka -aterioita, vaan antipasto-primo-secondo-dolce -aterioita. Primo piatto tarkoittaa aina pastaa tai risottoa ja secondo piatto liha- tai kalaruokaa, jolle pitää vielä erikseen valita listalta contorno eli lisuke. Lisuke ei ole koskaan pastaa tai riisiä, vaan esimerkiksi vihreää salaattia, uuniperunoita tai kypsennettyjä vihanneksia (esim. ryöpättyä, valkosipulin kanssa pannussa kuullotettua pinaattia).

Aamupala on pieni ja makea
Tyypillinen italialainen aamupala koostuu makeasta leivonnaisesta ja kupillisesta maitokahvia. Jotkut dippaavat keksejä kuumaan maitoon, toiset saattavat syödä jopa kulhollisen muroja maidon kera tai jogurtin. Pohjoismaalaisen puuro-aamiaisen nähdessään moni italialainen järkyttyy sekä annoksen ulkonäön että maun puolesta.

Maitokahveja on soveliasta nautiskella vain aamupäivällä
Jos menee italialaiseen kahvilaan eli bariin kello kaksi iltapäivällä ja pyytää caffè latten, barista tietää heti, ettei asiakas ole italialainen. Italiassa juodaan keskipäivän jälkeen lähinnä vain espressoa tai espresso macchiatoa (espressoa maitotilkan kera). Kuten ei maitoakaan, kahvia ei koskaan juoda ruoan kanssa, vaan aina sen jälkeen.

Yhdistelmä on tärkein
Italialaisessa keittiössä ei koskaan yhdistellä esimerkiksi lihaa ja kalaa, eikä kalaa tai äyriäisiä sisältävän primo piatton päälle ole syytä pyytä juustoraastetta. Kuten jo tiedättekin, italialainen ei myöskään koskaan laita pizzaan ananasta tai persikkaa. Sen sijaan niitä käytetään paljonkin jälkiruoissa.

Ruokarytmi
Koska Italiassa on tapana ruokailla perheen kanssa yhdessä, jokainen italialainen syntyy tiettyyn ruokarytmiin. Lounas syödään aina klo 12–14 aikoihin ja illallisen nautiskeleminen aloitetaan aikaisintaan klo 20. Aamupalan ja lounaan sekä lounaan ja illallisen välillä voi nauttia kevyen välipalan. Italiassa on turha mennä koputtelemaan ravintolan ovea kello 16.00 iltapäivällä. Se on kiinni. Siihen aikaan ei syö kukaan.

Millaisiin hassuihin tilanteisiin italialaisen ruokakulttuurin tuntemattomuus/tuntemus on sinut vienyt?

Pizzadieetti

Tämänkin vuoden alussa moni on aloittanut terveellisemmän elämän. Kahvipullat ovat vaihtuneet maitorahkaan ja laiskostelu sohvalla kuntosaliin. Valitettavan usein terveellisempi elämä tarkoittaa useille myös sitä, että ruoka ei enää maistu miltään.

Onneksi italialaiset ovat keksineet pizzadieetin, jonka avulla voi laihtua nopeasti ja terveellisesti, välimerellistä ruokavaliota noudattaen.

Se menee näin:

PÄIVITTÄIN

Aamupala	Purkillinen kevytjogurttia tai tuoreita hedelmiä, kupillinen teetä ja kolme täysjyväkorppua tai yksi annos täysjyvämuroja kevytmaidon kera.
Välipala	Purkillinen kevytjogurttia tai tuoreita hedelmiä ja kupillinen teetä.
MAANANTAI
Lounas	Salaattia, mozzarellaa ja ilmakuivattua kinkkua.
Illallinen	Kesäkurpitsapizzaa, tuoretta tomaattia ja tuoreita hedelmiä.
TIISTAI
Lounas	60 grammaa perunamunakasta, maissi-oliivisalaattia.
Illallinen	Sienipizzaa ja tuoretta tomaattia.
KESKIVIIKKO
Lounas	Tuoretta ryöpättyä ja paistettua pinaattia, täysjyväsämpylä, hedelmä
Illallinen	Margherita-pizza, hedelmäsalaattia tuoreista hedelmistä
TORSTAI
Lounas	Vihannes-juustovartaita, vihreää salaattia, viipale täysjyväleipää
Illallinen	Napolilainen pizza, artisokansydämiä
PERJANTAI
Lounas	Täytettyjä kesäkurpitsoita, viipale juustoa
Illallinen	Perunapizzaa, tuoretta tomaattia ja mozzarellaa
LAUANTAI
Lounas	Kaksi pariloitua naudanfilettä, porkkanoita
Illallinen	Rosmariinifocaccia, pieni kupillinen jäätelöä
SUNNUNTAI
Lounas	Kinkku-salaatti-parmesaanikääröjä, vihreitä papuja
Illallinen	Capricciosa-pizza, paahdettua paprikaa

Jos aikoo noudattaa tätä dieettiä, kannattaa ehdottomasti hakea pizzansa Pizzariumista, koska muuten se ei ehkä toimi... :)

Hyvä palvelu tulee sydämestä

Monet vakioasiakkaamme kertovat, että meillä on paitsi hyvä pizza, myös hyvä palvelu. Olemme tästä erittäin otettuja, koska Pizzariumin idea on alusta asti ollutkin tuoda Suomeen jotain sellaista, johon ei ostoskeskusmiljöössä usein törmää: hyviä, paikan päällä valmistettuja tuotteita sekä persoonallista palvelua.



Koska myymme Suomessa täysin uudenlaista tuotetta, meille on erittäin tärkeää voida selittää asiakkaalle, mistä on kysymys. Aina jokaiselle asiakkaalle emme ehdi kertoa ihan kaikkea, eivätkä kaikki ole edes kiinnostuneita esimerkiksi siitä, että he ovat juuri syömässä hapantaikinajuureen leivottua pizzaa. Sellaisille asiakkaille, jotka vähänkään osoittavat mielenkiintoa tuotteitamme kohtaan, me sen sijaan pidämme vaikka kymmenen minuuttia kestävän esitelmän.

Usein asiakkaat etsivät tarjolla olevista makuyhdistelmistä jonkinlaista kirjallista listaa. Vaikka joka päivä tämän listan puuttumisen asiosta saammekin selittää makuyhdistelmät useita kymmeniä kertoja, emme halua sellaista pistää. Haluamme, että asiakas syö silmillään. Lisäksi haluamme, että voimme tarvittaessa suositella jotain meidän mielestämme erityisen herkullista makua uudelle asiakkaalle. Jos kirjallinen lista olisi olemassa, se varmasti nopeuttaisi palvelua jonkin verran, mutta silloin emme saisi mitenkään luotua samanlaista kontaktia asiakkaaseen. On myös mainittava, että yhdessäkään roomalaisessa pizza al taglio -paikassa emme ole nähneet listaa tarjoilla olevista mauista.

Asiakkaidemme tyytyväisyys on meille tärkeintä. Sen takia kysymme aina tilanteen salliessa, maistuiko pizza. Erityisesti, kun kokeilemme uusia tuotteita, asiakkaidemme suora palaute on tärkeää, jotta voisimme kehittyä. Palauteen pohjalta olemme muun muassa jakaneet pizzasiivut neliöiksi, alkaneet myydä espressopohjaisia kahveja ja nyt myös pyöreitä pizzoja sekä salaatteja.

Pohjoismaalaiset turistit muistelevat usein Etelä-Euroopaan tekemiään lomamatkoja silmät loistaen, koska palvelu oli joka paikassa niin hyvää: tavernan pitäjä antoi lahjaksi talon viiniä ja lapset saivat kaupasta tikkukaramellin kaupan päälle. Tällaiset pikkuseikat saavat asiakkaan hyvälle mielelle. Aina kun mahdollista, me myös yritämme huomoida vakioasiakkaitamme erityisellä tavalla. Saatamme antaa pikkulapselle mutusteltavaksi pizza biancaa sillä aikaa kun vanhemmat syövät tai maistattaa juuri uunista tullutta pyöreää pizzaa edustallamme istuville asiakkaille. Myös ostoskeskuksessa ruokailevalla asiakkaalla on oikeus tuntea itsensä tervetulleeksi. 

Koska Pizzarium ei ole maailmanlaajuinen ketju, vaan pieni perheyritys, meille jokaisella asiakkaalla on myös aivan erilainen merkitys. Kun joku on tyytyväinen uuteen tuotteeseen ja kertoo sen meille, meitä alkaa melkein itkettää, koska kaikki mitä teemme, on niin sanoinkuvailemattoman henkilökohtaista. Tyytyväisen asiakkaan hymy siirtyy suoraan sydämeen ja tekee palvelustamme entistäkin parempaa.

Millaista sinun mielestäsi on hyvä palvelu? Entä miten me voisimme palveluamme parantaa?

























Lisäys: Anteeksi taas tämä sydän-lässytys. Tällä viikolla on ystävänpäivä.

Pizzaa juhliin!

Pizza bianca con la mortadella maistui ainakin näiden juhlien vieraille

Pizza al taglio on siitä kiva juttu, että se sopii nautittavaksi kaikissa tilanteissa. Pizzapaloilla voi herkutella lounaalla, illallisella ja välipalalla. Niitä voi viedä evääksi töihin, junaan tai piknikille. Ne pelastavat kiireisen lapsiperheen päivällispulman ja säästävät sinkun ylisuurilta ruoka-annoksilta. Ne ovat terveellisempi vaihtoehto pikaruoalle ja tasapainoinen ateria.

Pizza al taglio on myös oivallista juhlaruokaa. Tiedämme, että pizzojamme on tarjoiltu ainakin pikkujoulujuhlissa, tupaantuliaisissa, 60-vuotiskekkereillä, jäähyväisbileissä, kokouksessa, muotinäytöksessä ja opiskelijoiden yhteisessä illanvietossa. Itse tarjoilimme pizzapaloja poikamme ristiäisissä (kuvassa).

Pizzapalat ovat hyvä vaihtoehto voileipäkakulle ja karjalanpiirakoille, mutta niitä voi tarjota myös niiden lisänä. Parhaiten juhlatarjoiluihin soveltuvat maut, jotka maistuvat hyviltä myös kylminä, kuten täytetty pizza bianca, margherita tai fagottinot. Lapsille valmistamme pikkuisia pizzoja tomaattikastikkeella tai oliiveilla. Myös friteerattu versio nutellapizzasta täydellinen valinta lasten kekkereihin.

Seuraavalla kerralla, kun suunnittelet juhlatarjoiluja, unohda voileipäkakku ja tilaa meiltä pizzaa. Meillä on erillinen juhlamenu, jota voi tiedustella sähköpostilla osoitteesta info@pizzarium.fi.

Parasta pizzan tarjoilussa on se, ettei sen tarjoilemiseen juurikaan tarvita astioita eikä aterimia (= ei tiskiä!). 

Pizzakielioppia

Harvoilla pizzoistamme on edes nimeä, koska uusia reseptejä syntyy päivittäin, mutta löytyy meiltä sentään margherita ja muutama muu tuote, joilla on vakituinen nimi.

Margherita taipuu suomalaisen suussa helposti margariitaksi, markariitaksi tai markeriitaksi, mutta klassikkopizzan nimi lausutaan oikeasti näin.

Pizzojen lisäksi meiltä löytyy myös chinottoa, joka lausutaan näin.

Tarjolla on caffè lattea sekä latte macchiatoa. Voit tietysti pyytää meiltä myös caffè macchiaton, eli espresson maitovaahdolla.

Kahvin kanssa maistuu erinomaisesti tiramisù.

Pizzataiteilija saattaa sanoa sinulle: grazie ja buona giornata! Sinä voit vastata grazie altrettanto.

Myös tämä video on katsomisen arvoinen. Erityisesti kaksi ensimmäistä esimerkkiä on syytä pitää mielessä seuraavaa visiittiä varten.

Ihan(a) kamala Food Court

Tätä aihetta on käsitelty aiemminkin täällä, mutta koska Kultatalon uusi Food Court herättää asiakkaissa ja ohikulkijoissa paljon monenvärisiä tunteita, on syytä palata asiaan. 

Monet haukkuvat Food Courtia steriiliksi ja kauheaksi paikaksi, eikä ihme. Seinät ovat aivan liian valkoiset ja lasikatto päästää sisälle sadepäivän ankean tunnelman. Kaiuttimista kaikuu ostoskeskusmainonta ja vaateliikkeiden varashälyttimet piippaavat. WC:n sijaintia ei ole merkitty selkeästi, eikä kukaan tiedä, minne likaiset astiat voi palauttaa.

Kaiken lisäksi Food Court on todella vaikea löytää, jos sattuu jo harhailemaan Hansakorttelissa.

On kuitenkin syytä muistaa, että Kultatalo on valmistunut vasta maaliskuussa, joten pienet muutokset ovat kenties tulevaisuudessa mahdollisia.

Meidän mielestämme viihtyvyyttä voisi lisätä esimerkiksi: 

-Ripustamalla taideteoksia seinille, maalaamalla joitakin seiniä pirteämmillä väreillä tai peittämällä jotkin seinät kokonaan tunnelmallisilla valokuvilla tai aforismeilla.  

-Laatimalla kerrokseen oman radiokanavan, josta tulisi vain ruokailuun sopivaa tunnelmamusiikkia.

-Tilaamalla aikakauslehtiä kaikkien asiakkaiden luettavaksi.

-Näyttämällä esimerkiksi jalkapallo-otteluita ja konsertteja Kultatalon jättiscreeniltä.

-Muuttamalla valaistusta tunnelmallisemmaksi ja lisäämällä sohvapaikkoja


Miten sinä tekisit kaupungin ainoasta Food Courtista viihtyisämmän? 

Vuotemme 2012

Vaikka Pizzarium avattiinkin vasta maaliskuussa 2012, se oli ollut mielessämme jo hyvin pitkään. Olimme aloittaneet makuyhdistelmien, taikinoiden, esillepanon, tuotevalikoiman ja sisustuksen pohtimisen jo pari vuotta aikaisemmin.

Etsimme kuumeisesti oikeanlaista paikkaa ydinkeskustasta, ja juuri kun olimme luopumassa toivosta, saimme tietää, että uudistettuun Kultataloon tulisi kansainvälinen Food Court. Uuteen paikkaamme löytäisi helposti Kauppatorilta, eivätkä asiakaspaikatkaan loppuisi kesken.

Ennen maaliskuuta vierailimme tiiviisti työmaalla ja seurasimme projektin valmistumista. Jännitimme, saapuisiko Italiasta tilaamamme vitriini ehjänä perille ja pelkäsimme, ettei pizzauunimme toimisikaan. Pikku hiljaa saimme kuitenkin kaiken valmiiksi ja Kultatalon avajaisia vietettiin 28.3.2012.

Pizzariumin ensimmäinen pizza rossa <3

Kultatalon avajaiset

Pizzaa avajaisissa

Ensimmäiset kuukaudet me olimme kummajaisia uudessa ostoskeskuksessa. Pizzapalat, jotka olivat aivan liian suuria, vaikuttivat aivan liian kalliilta. Olihan kyseessä vain yksi pala. Onneksi keksimme melko pian jakaa pizzapalat neliöiksi niin, että koko pizza al taglion idea tuli paremmin esiin.

Luca ja luksuspizzaneliö

Luca myöskin tutustui uuteen pizzauuniin ja testaili erilaisia paistotapoja. Paljastui, että pannuissa kypsennettyinä pizzoista ei tullut läheskään yhtä rapeita kuin suoraan pizzakivellä paistettuina.

Luca ja pizza bianca

Keväällä saimmekin toteuttaa ensimmäisen juhlatilauksemme. Kiitos ihanan espanjalaisen asiakkaamme Pizzariumin pizzoja maisteltiin Turku Fashion Weekin muotinäytöksessä.

Kuva: Rainer Wiljanen

Ihana Reettamme kirjoitti meille mainoslauseita.

Kesällä herkuteltiin pizzan lisäksi myös mansikoilla ja kermavaahdolla.

Kesän aikana otimme myös tavaksi leipoa lauantaileipää. Ilahduimme, kun asiakkaat tulivat hakemaan uunituoreita leipiä jo ennen puoltapäivää.

Syksyllä pizzataiteilija inspiroitui herkkutateista (ja kasvatti viikset).

Lokakuussa avuksemme saapui Carlos, joka mullisti pienen perheensä elämän muuttamalla Suomeen. Carlosin ansiosta ehdimme tehdä enemmän tuotteita. Pizzataiteilija leipoo nyt leipää kuutena päivänä viikossa, lisäksi vitriinissä on aina myös calzoneita ja friteerattuja herkkujakin on satunnaisesti saatavilla.

Pizzataiteilijoiden luoma itsenäisyyspizza

Joulukuun alussa meille saapui myös espressokone Italiasta ja voimme nyt tarjota asiakkaillemme myös aitoa italialaista kahvia.

Vuosi 2012 oli meille tutustumista uuteen elämäntilanteeseen, asiakkaisiin, pizzataikinoihin ja makumieltymyksiin. Olemme siis vasta pizzatarinamme alussa.

Toivomme, että pizzamme maistuvat tänä vuonna edellistä paremmilta ja että onnistumme jatkossakin tarjoamaan teille uudenlaisia makuelämyksiä.

Lupaamme tehdä parhaamme.

Mozzarella in carrozza

Supplì