sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Me pienet

Taikinarakkautta


Joskus pysähdymme ajattelemaan sitä, kuinka pieniä me oikeasti olemmekaan. Meillä on pienet toimitilat pienessä kaupungissa, jonka pieneltä torilta me ostamme pieniä vihanneksia, joita laitamme pienten pizzaneliöidemme päälle. Pienessä keittiössämme me aherramme päivät pitkät, jotta pieni asiakaskuntamme saisi kokea pieniä makuelämyksiä.

Maailman mittakaavassa me olemme kuin kärpäsen kakka. Käytännössä siis ihan näkymättömiä. Suomessakin vain ihan pienenpieni joukko ihmisiä on käynyt meillä syömässä. Turkulaisista jo aika moni on maistanut carbonaraa, margheritaa ja amatricianaa, mutta siinä on vain ihan pieni osa niistä mauista, joita me pienessä keittössämme valmistamme.

Oikeasti mahdollisia makuyhdistelmiä on satoja, eikä yhteenkään tarvitse ananasta. Pieniä makuja yhdistelemällä syntyy suuria kokonaisuuksia. Tässä pienessä maassa ei kuitenkaan ole tarjolla kaikkea mahdollista: Kesäkurpitsankukkia ei löydy torilta, eikä tuoretta mozzarellaa saa tilattua suoraan juustolasta. Me pienet emme myöskään voi tilata tukusta valmiita risottopalleroita friteerattaviksi,  emmekä ostaa cime di rapaa puolivalmisteena.

Olisi hienoa, jos meitä olisi useampia kuin yksi. Jos meitä olisi yksi Helsingissä, yksi Turussa, yksi Tampereella, yksi Jyväskylässä, yksi Kuopiossa ja yksi Rovaniemellä. Voisimme tehdä vielä enemmän herkkuja. Voisimme ehkä oikeasti muuttaa suomalaisten käsitystä pizzasta (tämä on missiomme).

Ehkä jonain päivänä pienestä tulee suuri. Eikä meidän tarvitse enää olla yksin.