keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kesä!

Kesähymy


Me rakastamme kesää. Rakastamme tuoreita mansikoita, ilta-aurinkoa, grillijuhlia ja uusia perunoita. Varvassandaaleja, lyhyitä hameenhelmoja ja ruskettuneita käsivarsia. Mutta eniten me rakastamme hymyä, joka vaivihkaa, auringonpaisteen lisääntyessä kuroutuu suomalaisten kaduntallaajien kasvoille. On kuin kesällä kaikki olisi paremmin.

Kesähymyn lisäksi rakastamme yli kaiken hymyä tyytyväisen asiakkaan kasvoilla. Se saa meidät suorastaan hyppimään innosta: "Jee! Me onnistuimme!". Olemme itse niin rakastuneita tuotteisiimme, että välillä pelkäämme olevamme liian turtuneita ihaniin makuyhdistelmiin, joita Luca jatkuvasti loihtii. Mutta sitten asiakas sanoo: "Oli kyllä tosi hyvää pizzaa! tai "Tämä oli parasta pizzaa mitä olen koskaan maistanut!"...ja taas me huokaamme helpotuksesta. Olemme onnistuneet tehtävässämme.

Emme kuitenkaan suinkaan ota innolla vastaan vain positiivista palautetta, vaan kernaasti kuuntelemme myös kritiikkiä ja yritämme vastata siihen. Muutamia muutoksia olemme kritiikin perusteella jo tehneetkin, kuten esimerkiksi alkaneet antaa vettä ilmaiseksi sitä janoaville asiakkaille. Olemme myös alkaneet lämmittää myös "kylmiä pizzoja", sillä ne maistuvat suomalaiseen suuhun paremmalta lämpiminä. Lisäksi olemme asiakkaiden toiveiden perusteella alkaneet myydä kahvia ja jääteetä. Sen sijaan emme ole alkaneet käyttämään ananasta pizzantäytteenä, vaikka sitä monet pizzastamme etsivätkin.

Jos olet siis sattunut käymään meillä avajaisviikolla tai hieman sen jälkeen, tule uudestaan. Huomaat monen asian muuttuneen. Kehotamme myös rohkeasti kokeilemaan uusia makuyhdistelmiä. Margherita on monen vieraanpelkoisen nappivalinta, sillä siinä ei ole mitään "kummallista", mutta kehotamme maistamaan myös uudempia makuyhdistelmiä, kuten esimerkiksi perunapizzaa. Kukapa suomalalainen nyt ei perunasta tykkäisi? :)

Hymyilemisiin!









perjantai 18. toukokuuta 2012

Halua itsellesi hyvää

Nautinto vs. dieetti, ihminen vs. kone



Ihmiset ovat viime vuosina hurahtaneet kaikkiin ihmeellisiin dieetteihin. Jotkut syövät pelkkää lihaa, toiset korvaavat ateriat pirtelöillä, eräät syövät kaiken ruokansa raakana, joillekin vehnä on kirosana. On miltei tavallisempaa noudattaa jotain dieettiä kuin olla noudattamatta sitä –erityisesti nyt kun pitäisi olla bikinikunnossa.


Me emme ole koskaan ymmärtäneet dieettimaniaa, sillä kaikesta ruoasta pitää voida nauttia (allergiat ja sairaudet ovat asia erikseen), vaikka pitäisikin itsestään huolta. Jos kieltää itseltään kaikki hyvät asiat, voiko peilistä näkyvä hoikistunut varsi todella korvata sen psykologisen tyydytyksen, jonka saa vain haukkaamalla erinomaista pizzaa tai suklaakonvehtia? Eikö olisi helpompaa sallia itselleen joka päivä jokin pieni nautinto? Tai edes kerran viikossa?


Sen lisäksi, että jotkut eliminoivat ruokavaliostaan kaiken hyvän, monet korvaavat hyvät asiat muka terveellisillä tuotteilla. He eivät kuitenkaan tule ajatelleeksi, mitä nämä tuotteet sisältävät. Oletteko koskaan katsoneet kevytjogurtin tuoteselostetta? Entä mistä jokapäiväinen leipämme onkaan valmistettu?

Aidossa leivässä on oikeasti vain vettä, jauhoja, suolaa ja hiivaa tai taikinajuurta, mutta teollisissa leivissäpä onkin niiden lisäksi esimerkiksi tällaisia aineita: natriumasetaatti, guarkumi, rasvahappojen mono- ja diglyseridit ja kalsiumstearoyyli-2-laktylaatti. Väkisin mieleen pukkaa vanha sanonta "olet mitä syöt". Me emme ainakaan haluaisi olla mitään monoglyseridejä.

Jokaisella on oma käsityksensä terveellisyydestä, mutta voiko kaikki muunneltu ja keinotekoinen olla meille lopulta hyväksi? Vai olisiko sittenkin terveellisempää valita ruokansa eri kriteereillä kuin mitä suuret markkinointikoneistot meille tyrkyttävät?



Me vastustamme harhaanjohtavaa mainontaa. Tämän vuoksi emme myy tuotteitamme valokuvien avulla, vaan vitriinissämme olevat tuotteet todellakin näyttävät herkullisilta. Emme myöskään lisää tuotteisiimme ilmaa tai ylimääräistä vettä, jotta saisimme niille korkeamman myyntikatteen. Näin teollisesti valmistettua ruokaa valitettavasti tehdään.

Meidän pizzamme leipoo ihminen ja olemme ylpeitä siitä. Koneella ei nimittäin voi koskaan olla sydäntä, intohimoa eikä ainakaan makuaistia.



keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Pizza al taglio

Mitä on pizza al taglio? 

Pizzariumin pizza näyttää monen mielestä vieraalta. Usein asiakkaat jopa kysyvät, onko se pizzaa ollenkaan. Epäluuloisina he tuijottavat vitriinissä olevia pizzataideteoksia ja miettivät, uskaltaako sitä edes maistaa. Siispä kerromme nyt, mitä pizza al taglio oikein on.






Jos olet käynyt Roomassa, et ole voinut olla törmäämättä pikkuisiin pizzapaikkoihin, joista leijailee ihana tuoksu ja joita on lähes joka kadunkulmassa. Niitä kutsutaan nimellä pizzeria al taglio ja niiltä Pizzarium on kopioinut toimintaideansa. Italiassa pizzat tosin myydään useimmiten painon mukaan, me sen sijaan olemme jakaneet pizzamme jo valmiiksi paloiksi.



















Koska pysyvää ruokalistaa ei ole, pizza al taglion makuyhdistelmät ovat aivan erilaisia kuin pyöreässä pizzassa. Roomassa myydään tyypillisesti myös pelkkää pizza biancaa tai pizza rossaa, eli pelkkää paistettua pizzapohjaa tai pizzaa pelkän tomaattikastikkeen kera. Tyypillinen roomalainen pizza on myös pizza con le patate eli perunapizza. Nämä pizzat ovat erityisesti lasten suosiossa.

Myös Sebastian 1,5v. tykkää pizza biancasta.



Koska jokainen valmistaa pizzaa omalla tyylillään, pizzapaikkojen taso vaihtelee kovasti. Erityisen tärkeässä roolissa on pohja, joka on pizza al tagliossa tyypillisesti hieman paksumpi kuin tavallisessa pyöreässä pizzassa. Jokaisella paikalla on oma salainen reseptinsä. Meidän pizzataikinamme kohoaa hapantaikinajuuren (lievito madre) avulla, mikä on erittäin käytetty tekniikka italialaisissa leipomoissa. Vain harvoissa pikkuisissa pizzapaikoissa käytetään tätä samaa tekniikkaa, joka antaa pizzapohjalle aivan omanlaisensa maun ja koostumuksen.



Meidän pizzamme on siis tyypillistä roomalaista pannupizzaa, joskin ehkä vielä hieman parempaa kuin mitä monesta roomalaisesta paikasta saisi :)









maanantai 14. toukokuuta 2012

Hyvän pizzan salaisuus

Salainen ainesosa: aika 

 

Kaikki tietävät, että harvoin hyvät asiat syntyvät nopeasti. Erityisesti tämä pätee elämässä. Ihanilla vauvoilla on tapana odotuttaa syntymäänsä keskimäärin yhdeksän kuukautta, vahvoja lihaksia on pumpattu lukemattomia kertoja salilla ja lämpimien villasukkien kutomiseen on tarvittu aika monta silmukkaa. Tämä pätee myös keittiössä. Maut meheytyvät maittaviksi vain odottamalla tuntikausia, tai jopa päiviä.

Tämän vuoksi Pizzariumin pizzataikina leivotaan hapantaikinajuureen ja sitä kohotetaan kaksi vuorokautta. Myös ainekset, joita pizzan päälle laitetaan, vaativat tuntikausien esivalmistelut. Me emme nimittäin käytä pizzoissame juuri mitään valmista. Leikkaamme itse leikkeleet, kuorimme perunat ja silppuamme paprikat.  Tämä on kaikki työtä, jonka pizzataiteilijamme Luca tekee sydämellä. Hän nimittäin tietää, että kun ainekset ovat tuoreita ja aitoja, sen maistaa. Eikä sitä vain maista, vaan sen myös näkee. Lucan leipomat pizzathan ovat kuin taideteoksia!

Suomalaiset ruokapaikat ovat täynnä eineksiä ja ymmärrämme miksi. Onhan helpompaa tarjota tasalaatuista ruokaa, kun ruoat valmistaa ihmisen sijaan kone. Mutta eikö olekin paljon jännittävämpää käydä syömässä jotain, joka ei aina maistu ihan samalta? Eikö ruokahetken kuuluisi olla aina nautinto sen sijaan, että söisimme vain täyttääksemme vatsamme? Me ainakin teemme kaikkemme, jotta jokainen suupala pizzamme saisi myös makunystyräsi hymyilemään.