Pizzataiteilijan lohtupasta

Kaikilla on jokin lohturuoka. Joillekin se on makaronilaatikko, toisille lihapata. Pizzataiteilijalla on sen sijaan lohtupasta, jonka valmistamiseen ei vaadita paljon mitään.

Riittää, että kaapista löytyy:

-Parsakaalia (hätätilanteessa pakastettukin käy)
-Valkosipulia
-Chilihiutaleita
-Oliiviöljyä
-Pala kuivahtanutta leipää
-Anjovisfileitä
-Lyhyttä pastaa (esim. penne)
-Suolaa

Niistä syntyy Pasta con broccoli e mollica fritta, jota myös pizzataiteilijan äidillä on tapana valmistaa.

1. Keitä parsakaali runsaassa, suolalla maustetussa vedessä melkein kypsäksi. Ota keitinvesi talteen. Erottele parsakaalin kukinnot ja leikkaa pehmennyt varsi pieniksi palasiksi.
2. Ota leivästä pelkkä pehmeä sisus talteen ja erottele siitä reilunkokoisia murusia. Paista/friteeraa muruset rapeiksi kuumassa oliiviöljyssä.
3. Laita pasta kiehumaan parsakaalin keitinveteen.
4. Kuullota halkaistua valkosipulinkynttä ja paria anjovisfilettä hetki öljyssä. Lisää myös parsakaali pannulle. Kun parsakaali on täysin kypsää, lisää myös chilihiutaleet.
5. Siivilöi pasta (joka on al dente) ja lisää se pannulle parsakaalin joukkoon.
6. Sekoita puolet rapeista leivänmuruista pastan joukkoon, tee annokset ja ripottele jäljelle jääneet leivänmurut pastan päälle.
7. Tarjoile pecorinon kera.

Saman reseptin voi toteuttaa mainiosti myös kukkakaalin kera.


 

Kuva näpsäisty nopeasti kännykkäkameralla

Rakkaat, rakkaat asiakkaat

Olette varmasti jo kyllästyneet sihen, kuinka ylistämme asiakkaitamme Facebookissa, mutta emme me mahda sille mitään. Meillä vain nyt sattuu olemaan maailman ihanimmat asiakkaat. Erityisen paljon pidämme siitä, että meidän asiakkaamme puhuvat, kiittelevät, antavat kritiikkiä ja hymyilevät.

Panostamme tuotteisiimme niin paljon, että olisi kurjaa, jos asiakkaat vain hotkaisisivat pizzapalansa suu mutrussa ja häipyisivät sanomatta mitään. Sellaisesta käytöksestä jäisi meille suuri aukko sydämeen. Miettisimme, mitä ihmettä me oikein teemme? Miksi me olemme täällä?

Olemme onnekkaita, koska joka päivä meidän asiakkaamme antavat kaikelle kovalle työlle tarkoituksen. He nimittäin palaavat kerta toisensa jälkeen takaisin. Kertovat, että eivät yleensä edes tykkää pizzasta. Kokeilevat aivan uusia makuyhdistelmiä. Tarjoavat pizzojamme juhlissaan. Kehuvat leipäämme ainutlaatuiseksi.

Eräs rouva tuo meille lahjaksi itsetehtyä mustaherukkamehua. Nuori pariskunta lähettää meille tekstiviestejä synnytyssairaalasta. Vaalea nuorukainen poikkeaa usein hakemaan pizzanpalasen ja kyselee kuulumisia. Suomalaisrouva harjoittelee kanssamme italiankielen taitojaan. Yhden herran kanssa keskustelemme uhmaikäisen kasvatuksesta, toisen kanssa vitsailemme italiaksi. Taitava muusikko käy aina meillä pizzalla, kun on keikalla Turussa.

Tämä todella lämmittää sydäntä.

Joskus me huolestumme, jos emme näe kanta-asiakastamme pitkään aikaan. Mietimme, olikohan munakoisopizza sittenkin palanutta? Olikohan perunapizzassa tarpeeksi suolaa? Sitten me muistamme, että asiakkammekin saattavat silloin tällöin lomailla. Joillekin saattaa kehittyä ruoka-aineallergia. Jotkut ovat saattaaneet löytää uuden kantapaikan (nyyh). Jotkut pitävät ehkä sittenkin toisenlaisesta pizzasta. On paljon asioita, joille me emme mahda mitään.

Jos kuitenkin pizzassa on mielestäsi jotain vikaa, toivomme, että kerrot siitä meille. Emme me raivostu ja muutu punaisiksi, vaan teemme kaikkemme, jotta pizzamme olisi täydellistä. Kunhan et pyydä pizzasi päälle ananasta.

Otetaan aperitiivi!

Joskus maha kurnii, mutta ei ole vielä nälkä. Silloin kannattaa ottaa aperitiivi. Suomessa ei oikeastaan ole aperitiivikulttuuria, vaan useimmiten täällä aperitiivin voi bongata ravintolan ruokalistalta.

Italiassa aperitiivi on paitsi juoma, myös tapa. Kun ilta on vielä nuori tai kun lounaaseen on vielä hetki aikaa, saattaa seurue todeta: "Andiamo a prendere un aperitivo!". Aperitiivia ei useinkaan nautita samassa ravintolassa, jossa syödään, vaan sen voi käydä nauttimassa missä tahansa katukuppilassa.

Erään roomalaiskuppilan aperitiivi näyttää tältä...

Aperitiivi voi olla lasillinen kuohuviiniä tai hieno hedelmäcocktail. Usein se on täysin alkoholiton virvoitusjuoma. Aperitiivia ei koskaan nautiskella sellaisenaan, vaan sen kanssa tarjoillaan aina jotain naposteltavaa, kuten perunalastuja tai suolapähkinöitä. Joissakin italialaisissa kuppiloissa on jopa aperitivo-buffet, jossa saa napostella niin paljon kuin haluaa. Tällaisissa paikoissa monet korvaavat aperitiivilla kokonaisen illallisen, mutta se ei missään nimessä ole aperitiivin tarkoitus. Aperitiivin on nimittäin tarkoitus herättää ruokahalu ja nopeuttaa ruuansulatusta.

Sanbittér 

Crodino

 

 

Maanantaista alkaen olemme alkaneet tarjoilla Pizzariumissa arkiaperitiiveja. Voit valita juomaksesi joko Sanbittérin tai Crodinon. Molemmat ovat maultaan sopivasti karvaita. Aperitiivin kera tarjoillaan pizzamaistiaisia ja muita vaihtelevia herkkuja. Arkiaperitiivi sopii kenelle tahansa, sillä juomat ovat täysin alkoholittomia.

Seuraavalla kerralla, kun suunnittelet tapaamista ystäväsi kanssa, älä siis sano: "Mennään kahville!", vaan: "Mennään aperitiiville!". 

Ainakin tämän mainoksen perusteella aperitiivinjuojat ovat onnellista väkeä...

Kuvat lainattuja:

http://www.laperitivo.it/public/immagini/Locali/54/15-IMG_3155_web.jpg
http://www.randons-vinothek.de/images/product_images/info_images/194_0.jpg
http://profile.ak.fbcdn.net/hprofile-ak-ash4/373221_218946234858254_484846663_n.jpg