Pizzapäivä on hyvä päivä

Superfoodien ja terveyspirtelöiden aikakaudella on hyvä silloin tällöin muistaa, että maailmassa on olemassa paljon myös sellaisia ruokia, joidenka terveysvaikutukset eivät rajoitu vitamiineihin. 

Sellaisia ruokia ovat italialaisessa kulttuurissa esimerkiksi pasta ja pizza. Moni mamma vääntää joka sunnuntai tagliatellet perheelleen. Laittaa kilon jauhoja pöydälle ja rikkoo siihen kananmunia. Vaivaa kovan taikinan käsivoimin ja sitten vielä pistää taikinamassan pastakoneen läpi. 

Kukaan ei kehtaa olla sunnuntain lounaspöydästä pois, koska kaikki tietävät, kuinka paljon vaivaa aterian eteen on nähty. 

Tämän vuoksi me olimme alkuaikoina kovin surullisia, kun asiakkaat eivät vielä tunteneet meitä, eivätkä uskaltaneet maistaa tuotteitamme. Pizzataiteilijasta tuntui ihan samalta kuin mammasta olisi tuntunut, jos hänen poikansa olisivat lähteneet hampurilaiselle sunnuntailounaan sijaan.

Onneksi nykyään tuotteemme tunnetaan, eikä kenellekään tule enää paha mieli, vaikka eihän pizzamme tietenkään kaikkia miellytä.

Meistä tuntuu todella hienolta, kun ihmiset tilaavat pizzojamme työpaikoilleen  ja juhliinsa. Esimerkiksi eräs turkulainen kasvuyritys tilaa säännöllisesti työntekijöilleen maanantaipizzat ja viime viikolla saimme toimittaa pizzat työpaikan virkistyspäivän ateriaksi. 

Ehkä tällä tavalla pizzaamme saavat maistella myös sellaiset henkilöt, jotka olisivat muuten tyytyneet pelkkään pirtelöön. 

 

Ja onhan pizza nyt kuitenkin vähän eri juttu kuin pirtelö... 

 

Accademia culinaria de mi madre

Jos oikein tarkkaan katsoo, mitä pizzataitelijan valkoisen kokintakin rinnukseen on kirjailtu, huomaa siinä tekstin Accademia culinaria de mi madre. Se ei ole vitsi. Kun yleensä keittiömestarit ovat opiskelleet jossakin hienossa insituutissa ja kirjailleet koulunsa nimen työvaatteisiinsa, pizzataitelija on ainoastaan syönyt äitinsä huolella valmistamia eteläitalialaisia ruokalajeja.

Hän muistelee kyyneleet silmissä äitinsä valmistamaa parmigianaa, johon tulee muun muassa friteerattuja munakoisoviipaleita ja mortadellaa. Hän etsii edelleen Giuseppinan tekemän omenapiiraan ohjetta ja yrittää hauduttaa tomaattikastikettaan samalla kärsivällisyydellä kuin äitinsä.

Mikä tärkeintä, hän tietää, että maku ei tule pelkästään yhdistämällä ainesosia toisiinsa. Se syntyy ajan kanssa. Tämän vuoksi hän kohottaa pizzataikinaa kolme vuorokautta ja paistaa kesäkurpitsat pannulla ennen kuin pistää ne pizzan päälle.

Erityisen tyytyväinen pizzataiteilija on silloin, kun onnistuu itse valmistamaan jotain sellaista, josta mamma Giuseppina tykkää. Hän on nimittäin maailman vaativin asiakas. Pari vuotta sitten, ensimmäisellä Suomen-visiitillään Giuseppina sanoi pizzataitelijan pizzan olevan ihan hyvää. Viime viikolla Suomessa ollessaan Giuseppina sanoi, ettei yhtä hyvää pizzaa saa edes Italiasta.

Kun oma äiti on tyytyväinen, uskaltaa itsekin olla tyytyväinen.


Ihanaa äitienpäivää kaikille maailman äideille <3