Jos oikein tarkkaan katsoo, mitä pizzataitelijan valkoisen kokintakin rinnukseen on kirjailtu, huomaa siinä tekstin Accademia culinaria de mi madre. Se ei ole vitsi. Kun yleensä keittiömestarit ovat opiskelleet jossakin hienossa insituutissa ja kirjailleet koulunsa nimen työvaatteisiinsa, pizzataitelija on ainoastaan syönyt äitinsä huolella valmistamia eteläitalialaisia ruokalajeja.
Hän muistelee kyyneleet silmissä äitinsä valmistamaa parmigianaa, johon tulee muun muassa friteerattuja munakoisoviipaleita ja mortadellaa. Hän etsii edelleen Giuseppinan tekemän omenapiiraan ohjetta ja yrittää hauduttaa tomaattikastikettaan samalla kärsivällisyydellä kuin äitinsä.
Mikä tärkeintä, hän tietää, että maku ei tule pelkästään yhdistämällä ainesosia toisiinsa. Se syntyy ajan kanssa. Tämän vuoksi hän kohottaa pizzataikinaa kolme vuorokautta ja paistaa kesäkurpitsat pannulla ennen kuin pistää ne pizzan päälle.
Erityisen tyytyväinen pizzataiteilija on silloin, kun onnistuu itse valmistamaan jotain sellaista, josta mamma Giuseppina tykkää. Hän on nimittäin maailman vaativin asiakas. Pari vuotta sitten, ensimmäisellä Suomen-visiitillään Giuseppina sanoi pizzataitelijan pizzan olevan ihan hyvää. Viime viikolla Suomessa ollessaan Giuseppina sanoi, ettei yhtä hyvää pizzaa saa edes Italiasta.
Kun oma äiti on tyytyväinen, uskaltaa itsekin olla tyytyväinen.
Ihanaa äitienpäivää kaikille maailman äideille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti