Blogikuulumisia ja harvinaisten vihannesten metsästystä

Voi, voi, voi. Anteeksi. Viimeisimmästä blogipäivityksestä on ihan liian kauan! Vuorokaudessa ei tunnu olevan koskaan tarpeeksi tunteja... Viime aikoina olemme keskittyneet lähinnä pienen korvatulehduspotilaan hoitamiseen ja riemuinneet samaisen potilaan uusista taidoista.

Onneksi olemme silti ehtineet laatia monta mielenkiintoista listaa. Kesäksi meille on esimerkiksi tulossa ihan oma pizzalista, jossa on vain kesäisen kevyitä makuja. Kesäpizzan syötyään voi mennä aivan rauhassa rannalle uimahousuissa, sillä ne eivät saa pyykkilautavatsaa pöhöttämään.

Sunnuntai-päivien iloksi olemme raapustaneet listan erilaisista brunssipizzoista. Ensimmäistä brunssipizzaa saa tulla maistamaan sunnuntaina 26. toukokuuta. Samana sunnuntaina voi Hansassa harjoitella korkeilla koroilla kävelemistä pietarilaisnaisten johdolla. Brunssipizzan voimalla pysyy taatusti paremmin pystyssä!

Tänä kesänä olemme onnekkaita, koska meillä on jo jonkin verran suhteita torikauppiaisiin. Tiedämme esimerkiksi, keneltä löydämme cime di rapa -nimisiä vihanneksia, jotka ovat saaneet pitkän pohdinnan jälkeen nimen italiankaali (ken tietää tämän kasvin oikean nimen, sen meille kertokoon). 

Olemme yrittäneet kysellä myös kesäkurpitsankukkien perään (fiore di zucca), mutta torikauppiaat eivät tunnu tietävän, mistä me puhumme. Friteeratut kesäkurpitsankukat ovat jokaisen italialaisen pizzerian vakioherkku ja olemme varmoja, että ne maistuisivat suomalaisillekin... Kunhan löytäisimme niitä jostakin! Jos sattumalta satut tietämään, mistä cicoriaa saa ja mikä nimitys sillä on suomeksi, ottaisimme kiitollisina tämänkin tiedon vastaan.

Kukaan ei ole muuten vieläkään tarttunut haasteeseemme, mutta toivomme hartaasti, että kenenkään teistä ei ole tarvinnut olla yksinäinen. Jos kuitenkin kaipaat juttuseuraa, me autamme mielellämme pienimuotoisen tapahtuman järjestämisessä ja tarjoamme alennusta pizzoistamme. Voisiko meillä kokoontua esimerkiksi anonyymien anjovisaddiktien piiri?

Meistä on aina niin ihanaa nähdä, kun suurempi joukko herkuttelee erilaisilla pizzoilla yhdessä, koska mitä useampi syöjä, sitä useampaa makua voi maistella. Tosin olemme saaneet kuulla monta voimasanaa, kun asiakkaan lempizza onkin yhtäkkiä kadonnut parempiin suihin. Nyt alamme ymmärtää, miksi monet haluavatkin syödä yksin...