Ruoka ei ole jotakin, jota pystyy tekemään kauluspaita päällä ja kravatti kaulassa. Pitää kääriä hihat, antaa tomaattikastikkeen roiskuta ja jauhojen lentää. Pitää valita raaka-aineet, yhdistää ne oikein ja maistella. Jos kannattavuus ohjaa jokaista valintaa, ei lopputuloksesta välttämättä tule kovinkaan erityinen.
Ruoalla on sitä paitsi tarina. Meidän pizzamme tarina on lähtöisin Italiasta, jossa sitä on kehitetty jo vuosikymmeniä. Tarinassa on mukana monta erilaista henkilöä ja juonteenkäännettä. On vehnänjyviä jauhava mylly, tomaatteja viljelevä vanha herra, on oliivipuita täynnä oleva rinne ja tuoreesta maidosta mozzarellaa tekevä juustola.
Jo taikina itsessään on tarina. Se elää. Se reagoi lämpötilanmuutoksiin ja kuolee, jos sen kanssa on liian kovakourainen. Pitää tietää ja osata. Sen takia Italiassa pizzaleipurin ammattia todella arvostetaan ja ihmiset maksavat suuria rahoja päästäkseen parhaimpien oppiin.
Me olemme ylpeitä siitä, että me pizzamme valmistus on vaatinut kärsivällisyyttä, monta käsiparia ja kulttuurintuntemusta. Olemme tehneet paljon virheitä ja oppineet niistä.
Ja kun puhumme pizzoistamme, emme koskaan nimitä niitä tuotteiksi. Se olisi melkein sama kuin jos kutsuisimme perheenjäseniämme pelkiksi ihmisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti