tiistai 18. syyskuuta 2012

Yhdessä

Tätä blogia ei ole päivitetty kahteen viikkoon, mutta sille on hyvä syy. Tietokoneella istumisen sijaan olemme nimittäin laittaneet hyvää ruokaa, ja syöneet yhdessä meille rakkaitten ihmisten kanssa. Olemme väitelleet, keskustelleet ja nauraneet kovaan ääneen. Sitten olemme yrittäneet päästä sopuun siitä, kuka tiskaa.

Siitä asti, kun olemme asuneet Suomessa, tällaiset illalliset ovat olleet harvinaisia. Meille rakkaimmat ihmiset asuvat kaikki satojen tai tuhansien kilometrien päässä, joten yhteisten ruokailuhetkien järjestäminen on mahdotonta (paitsi Skypen välityksellä).

Vaikka meillä ei olisikaan ihania vieraita toiselta puolelta Suomea tai Eurooppaa, syömme silti aina illallista yhdessä. Meistä ei nimittäin ole olemassa parempaa tapaa rentoutua kuin hyvän ruoan syöminen hyvässä seurassa.


Suomessa yhdessä syöminen on ihan liian harvinaista. Jos kaikki perheet kokoontuisivat päivittäin syömään yhdessä, voisivat monet ristiriidat ratketa ennen kuin niistä paisuisi ongelmia. Kun ruoanlaitto ei huvita, voi syödä vaikka pizzaa... Tai sitten voi pyöräyttää nopeasti maistuvan pastan.


Pasta all'amatriciana ja pizzataiteilija
Pasta all'amatriciana 
(neljälle)

400g korkealaatuista pastaa (alkuperäisessä reseptissä on spaghettia)
250g pekonikuutioita
oliiviöljyä
1 tölkki kuorittuja tomaatteja
150g pecorino romano -raastetta
chilihiutaleita tai kokonainen chili
mustapippuria
merisuolaa

1. Laita vettä suureen kattilaan kiehumaan ja ruskista pekonikuutiot pannulla.
2. Kun ne ovat ruskistuneet, ota kuutiot pois pannulta erilliselle lautaselle.
3. Leikkaa tomaatit pieniksi kuutioiksi ja laita ne samalle pannulle, jossa paistoit pekonit.
4. Kypsennä tomaatteja pannulla ja laita sillä aikaa pasta kiehumaan.
5. Sitten kun pasta on al dente, siivilöi se ja heittele sitä hetki pannulla. Lisää myös pekonikuutiot joukkoon.
6. Mausta chilillä, mustapippurilla ja pecorinolla.






1 kommentti:

  1. oikea tapa selittää miksi muualla maailmaa perheet on perheitä eikä vaan numero ihmisiä saman katon alla.Minä aikoinani kun lähdin Suomesta, perheeni kanssa, koin voimakkaana napanuoran katkeemisen.
    Olen matkustellut ristiin rastiin maailmalla uuden perheeni kanssa ja omat matkani on aina keskittyneet uusien makujen löytöihin ja nautiskeluun, joka matkalta tulee väh 1 paikallinen keittokirja mukana!
    Minulle kuten näköjääm teillekkin, yhdessä olo vahvistuu aistien kautta, haju, maku ja muutkin ja keittokirjosta löytyy monia kikkoja kehittää tilanteita yhdessäoloon.Tipi/Angela

    VastaaPoista