Pizzataiteilijan muotokuva

Kuka on pizzataiteilijamme Luca?

Maailma on täynnä pizzakokkeja, pizzaleipureita ja keittiömestareita, mutta pizzataiteilijoita on olemassa vain yksi ja hän on Luca. 

Luca on kotoisin Roomasta, mutta hänessä virtaa sisilialainen ja puglialainen veri. 

Ruoka on aina ollut Lucalle erittäin tärkeää. Tästä kertoo esimerkiksi se, että pienenä poikana hän söi mieluummin sämpylöitä sillä aikaa kun kaverit pelasivat jalkapalloa. Ja se, että kaikissa hänen tärkeimmissä muistoissaan on läsnä jokin maku. Ensimmäinen koulupäivä maistui nutellalta, sukulaisen häissä herkuteltiin äyriäisillä ja Sisilian lomalla syötiin grillattua munakoisoa. 

Luulisi, että koska Luca on aina ollut niin kiinnostunut ruoasta, hänestä olisi tullut kokki. Mutta ei. Hänestä tuli sen sijaan DJ. 13-vuotiaana hänellä oli ensimmäinen keikka ystävättären syntymäpäiväjuhlissa, 18-vuotiaana hän soitti levyjä roomalaisessa radiossa ja 20-vuotiaana hän siirtyi tekemään radiomainoksia. Jossain vaiheessa hän opiskeli myös merkonomiksi, mutta sitä työtä hän ei ole tehnyt päivääkään. 

 Musiikkihommiensa ohessa Luca työskenteli myös keittiöapulaisena ystävänsä ravintolassa ja valmisti erikoiskahveja yhdessä Rooman kuuluisimmista kahviloista. Mutta toden teolla hän innostui kokkaamisesta vasta muutettuaan Suomeen vuonna 2008. Turusta ei enää saanutkaan samanlaista pizzaa, pastaa ja risottoa kuin kotikulmilta -ellei niitä valmistanut itse. Ja pian opiskelijakaksiosta tuli gourmet-ravintola! 

Lucasta tuli myös intohimoinen sienestäjä ja kalastaja. Herkkutatit ja kantarellit ovat hänelle kuin kultaa.

Samalla kun Luca teki hanttihommia, keräsi kanttarelleja ja opiskeli suomenkieltä, hän unelmoi omasta ruokapaikasta, josta saisi aitoa italialaista ruokaa. Sellainen kun täältä vielä puuttui. Kaikki oli sovellettu suomalaiseen makuun, mutta suomalaiset eivät tienneet, mikä oikeasti oli italialaista ja mikä ei. 

Italiassa ei syödä lihaa ja kalaa samalta lautaselta. Italiassa ei tarjoilla ylikypsää pastaa. Italiassa ei laiteta juustoa äyriäispastaan. Puhumattakaan pizzasta! Suomalaisista pizzapaikoista saataville pizzoille ei hänen mielestään saisi missään nimessä antaa italiankielisiä nimiä.   

Luca alkoi etsiä täydellistä taikinareseptiä. Hän soitteli vähän väliä palkitulle leipuri-ystävälleen Roomaan ja sai muutaman kuukauden jälkeen luotua täydellisen hapantaikinajuuren. Siitä alkoi syntyä mahtavia kierteitä, leipiä, focacciaa ja pizzaa. Ystäviä kutsuttiin illalliselle ja mummoille lahjoitettiin aitoja leipiä. Kaikki olivat ihastuksissaan. Opiskelijakaksion uunista paloi valo. 

Pari kuukautta sen jälkeen aukesi Pizzarium.