Loppuvuoden iloja

Viime aikoina olemme olleet todella iloisia muutamasta tapahtumasta. 

-Suurehko pikkujouluryhmä kelpuutti Pizzariumin pikkujoulunviettopaikakseen. Aperitiivit ja muut herkut maistuivat kuulemma mainiosti. Eikä punaviinin puute ollut kuulemma yhtään huono asia...

-Kahvikone saapui ja se saatiin parin sähkömiehen sekä putkiasentajan avulla toimimaankin. Kahvimme on kelvannut myös italialaisille asiakkaille. Olemme kiitollisia myös ihanalle herrasmiehelle, joka auttoi meitä poraamaan hyllyt seinään.

-Reipas tettiläisemme Wilma kokosi ja koristeli meille joulukuusen, joka tuo jouluiloa koko kerroksen väelle.

-Ensimmäinen herkkukori on löytänyt uuden omistajan. Se matkustaa kuulemma appivanhemmille toiselle puolelle Suomea. Myös muiden herkkukorien sisältö on kiinnostanut kovin. Eikä joulukakkujakaan ole enää montaa jäljellä...

-Olemme saaneet kunnian toimittaa pizzojamme Jyväskylään asti. Matkahuollon pikavuorolla aamulla leivotut pizzat ehtivät illaksi perille ja tekivät eräistä 60-vuotisjuhlista ikimuistoiset. 

-Carlos ja Luca ovat vihdoin ehtineet valmistaa roomalaisia friteerattuja risottopalleroita, jotka tunnetaan nimellä supplì. Joka kerta ne ovat kadonneet vitriinistä pikavauhtia.

-Asiakkaat ovat olleet kiinnostuneita aidosta leivästämme myös viikolla, eikä pelkästään lauantaina. 

-Saamme pian uuden herkkulastin Italiasta... Tulossa on muun muassa tulista salamia!

Pizzataiteilijan lohtupasta

Kaikilla on jokin lohturuoka. Joillekin se on makaronilaatikko, toisille lihapata. Pizzataiteilijalla on sen sijaan lohtupasta, jonka valmistamiseen ei vaadita paljon mitään.

Riittää, että kaapista löytyy:

-Parsakaalia (hätätilanteessa pakastettukin käy)
-Valkosipulia
-Chilihiutaleita
-Oliiviöljyä
-Pala kuivahtanutta leipää
-Anjovisfileitä
-Lyhyttä pastaa (esim. penne)
-Suolaa

Niistä syntyy Pasta con broccoli e mollica fritta, jota myös pizzataiteilijan äidillä on tapana valmistaa.

1. Keitä parsakaali runsaassa, suolalla maustetussa vedessä melkein kypsäksi. Ota keitinvesi talteen. Erottele parsakaalin kukinnot ja leikkaa pehmennyt varsi pieniksi palasiksi.
2. Ota leivästä pelkkä pehmeä sisus talteen ja erottele siitä reilunkokoisia murusia. Paista/friteeraa muruset rapeiksi kuumassa oliiviöljyssä.
3. Laita pasta kiehumaan parsakaalin keitinveteen.
4. Kuullota halkaistua valkosipulinkynttä ja paria anjovisfilettä hetki öljyssä. Lisää myös parsakaali pannulle. Kun parsakaali on täysin kypsää, lisää myös chilihiutaleet.
5. Siivilöi pasta (joka on al dente) ja lisää se pannulle parsakaalin joukkoon.
6. Sekoita puolet rapeista leivänmuruista pastan joukkoon, tee annokset ja ripottele jäljelle jääneet leivänmurut pastan päälle.
7. Tarjoile pecorinon kera.

Saman reseptin voi toteuttaa mainiosti myös kukkakaalin kera.


 

Kuva näpsäisty nopeasti kännykkäkameralla

Rakkaat, rakkaat asiakkaat

Olette varmasti jo kyllästyneet sihen, kuinka ylistämme asiakkaitamme Facebookissa, mutta emme me mahda sille mitään. Meillä vain nyt sattuu olemaan maailman ihanimmat asiakkaat. Erityisen paljon pidämme siitä, että meidän asiakkaamme puhuvat, kiittelevät, antavat kritiikkiä ja hymyilevät.

Panostamme tuotteisiimme niin paljon, että olisi kurjaa, jos asiakkaat vain hotkaisisivat pizzapalansa suu mutrussa ja häipyisivät sanomatta mitään. Sellaisesta käytöksestä jäisi meille suuri aukko sydämeen. Miettisimme, mitä ihmettä me oikein teemme? Miksi me olemme täällä?

Olemme onnekkaita, koska joka päivä meidän asiakkaamme antavat kaikelle kovalle työlle tarkoituksen. He nimittäin palaavat kerta toisensa jälkeen takaisin. Kertovat, että eivät yleensä edes tykkää pizzasta. Kokeilevat aivan uusia makuyhdistelmiä. Tarjoavat pizzojamme juhlissaan. Kehuvat leipäämme ainutlaatuiseksi.

Eräs rouva tuo meille lahjaksi itsetehtyä mustaherukkamehua. Nuori pariskunta lähettää meille tekstiviestejä synnytyssairaalasta. Vaalea nuorukainen poikkeaa usein hakemaan pizzanpalasen ja kyselee kuulumisia. Suomalaisrouva harjoittelee kanssamme italiankielen taitojaan. Yhden herran kanssa keskustelemme uhmaikäisen kasvatuksesta, toisen kanssa vitsailemme italiaksi. Taitava muusikko käy aina meillä pizzalla, kun on keikalla Turussa.

Tämä todella lämmittää sydäntä.

Joskus me huolestumme, jos emme näe kanta-asiakastamme pitkään aikaan. Mietimme, olikohan munakoisopizza sittenkin palanutta? Olikohan perunapizzassa tarpeeksi suolaa? Sitten me muistamme, että asiakkammekin saattavat silloin tällöin lomailla. Joillekin saattaa kehittyä ruoka-aineallergia. Jotkut ovat saattaaneet löytää uuden kantapaikan (nyyh). Jotkut pitävät ehkä sittenkin toisenlaisesta pizzasta. On paljon asioita, joille me emme mahda mitään.

Jos kuitenkin pizzassa on mielestäsi jotain vikaa, toivomme, että kerrot siitä meille. Emme me raivostu ja muutu punaisiksi, vaan teemme kaikkemme, jotta pizzamme olisi täydellistä. Kunhan et pyydä pizzasi päälle ananasta.

Otetaan aperitiivi!

Joskus maha kurnii, mutta ei ole vielä nälkä. Silloin kannattaa ottaa aperitiivi. Suomessa ei oikeastaan ole aperitiivikulttuuria, vaan useimmiten täällä aperitiivin voi bongata ravintolan ruokalistalta.

Italiassa aperitiivi on paitsi juoma, myös tapa. Kun ilta on vielä nuori tai kun lounaaseen on vielä hetki aikaa, saattaa seurue todeta: "Andiamo a prendere un aperitivo!". Aperitiivia ei useinkaan nautita samassa ravintolassa, jossa syödään, vaan sen voi käydä nauttimassa missä tahansa katukuppilassa.

Erään roomalaiskuppilan aperitiivi näyttää tältä...

Aperitiivi voi olla lasillinen kuohuviiniä tai hieno hedelmäcocktail. Usein se on täysin alkoholiton virvoitusjuoma. Aperitiivia ei koskaan nautiskella sellaisenaan, vaan sen kanssa tarjoillaan aina jotain naposteltavaa, kuten perunalastuja tai suolapähkinöitä. Joissakin italialaisissa kuppiloissa on jopa aperitivo-buffet, jossa saa napostella niin paljon kuin haluaa. Tällaisissa paikoissa monet korvaavat aperitiivilla kokonaisen illallisen, mutta se ei missään nimessä ole aperitiivin tarkoitus. Aperitiivin on nimittäin tarkoitus herättää ruokahalu ja nopeuttaa ruuansulatusta.

Sanbittér 

Crodino

 

 

Maanantaista alkaen olemme alkaneet tarjoilla Pizzariumissa arkiaperitiiveja. Voit valita juomaksesi joko Sanbittérin tai Crodinon. Molemmat ovat maultaan sopivasti karvaita. Aperitiivin kera tarjoillaan pizzamaistiaisia ja muita vaihtelevia herkkuja. Arkiaperitiivi sopii kenelle tahansa, sillä juomat ovat täysin alkoholittomia.

Seuraavalla kerralla, kun suunnittelet tapaamista ystäväsi kanssa, älä siis sano: "Mennään kahville!", vaan: "Mennään aperitiiville!". 

Ainakin tämän mainoksen perusteella aperitiivinjuojat ovat onnellista väkeä...

Kuvat lainattuja:

http://www.laperitivo.it/public/immagini/Locali/54/15-IMG_3155_web.jpg
http://www.randons-vinothek.de/images/product_images/info_images/194_0.jpg
http://profile.ak.fbcdn.net/hprofile-ak-ash4/373221_218946234858254_484846663_n.jpg

Asiaa ananaksesta

Ennen Pizzariumin avajaisia suurin pelkomme oli ananas. Olimme aivan varmoja siitä, että kaikki asiakkaamme kaipaisivat tuota keltaista ja makeaa tölkkihedelmää pitsanpalastensa päälle ja nyrpistelisivät neniään mortadellalle ja munakoisolle. Vietimme monta unetonta yötä miettien, kuinka vastata asiakkaille kohteliaasti, että ananas ei kuulu italialaiseen pizzaan. Jopa työhaastattelussa kysyimme hakijoilta, kuinka he ratkaisisivat ananaspulman.

Nyt, kun avajaisista on jo yli puoli vuotta, voimme huokaista helpotuksesta. Ananaksen perään kyselee nimittäin vain noin joka kolmaskymmenes asiakas. Parhaimpina päivinä kukaan ei sitä  kaipaa, epäonnekkaimpina päivinä sen sijaan lähes kaikki luulevat pizzassa olevaa perunaa ananakseksi.

Totuus kuitenkin on, että vaikka suurin osa Suomessa sijaitsevista italialaishenkisistä pizzerioista tarjoileekin ananaspizzaa, se ei aitoon italialaiseen pizzaan kuulu. Se ei myöskään kuulu pastaan eikä salaatteihin. Paitsi hedelmäsalaattiin, tuoreena. Monet ravintoloitsijat ajattelevat, että "maassa maan tavalla", "pistetään ananasta, jos he sitä haluavat", mutta meistä se on väärin. Me emme halua valehdella kenellekään. Jos pizzerian ruokalistalla on ananaspizzaa, se ei voi olla italialainen pizzeria. Piste.

Älkää ymmärtäkö väärin. Emme halua loukata ketään, sillä nämä ovat makuasioita. Pizzataiteilija on jopa maistanut ananaspizzaa ja todennut, ettei se ole niin pahaa kuin voisi luulla. Se ei vaan ole italialaista.

Nyt, kun apunamme on huippuleipuri Carlos, aikomuksenamme on laajentaa repertuaariamme myös pyöreisiin pizzoihin. Emme ole vielä varmoja, minkälaisen taikinan valmistamme niitä varten ja makuyhdistelmiäkin mietimme vielä. Tiedämme kuitenkin, että niihin ei tule ananasta, jauhelihaa, kanaa, eikä pepperonia tai jalopenoa. Sen sijaan niihin tulee italialaista tuoremakkaraa, puhvelinmozzarellaa, tuoretta basilikaa ja ilmakuivattua kinkkua. Vai haluatteko sittenkin ananasta? ;)

Yhden pizzan tarina

Taikinan alku.

72 tuntia kohonnut taikina.

Tarkoin punnittu taikinamytty.

Pellille taputeltu taikina.

Pizzapohja saa päälleen margheritahunnun.

300°C

Kannatti odottaa kolme vuorokautta!

Saisiko olla kokonainen pizza?

Usein meiltä kysytään, emmekö myy kokonaisia pizzoja.

Toki myymme, mutta meidän tapauksessamme kokonainen pizza tarkoittaa kahtatoista pizzapalaa ja se riittää ainakin kolmelle syöjälle, jos kaikilla on supernälkä.

Suomessa erimalliset pizzat ovat vielä harvinaisuus, onhan pizza perinteisesti pyöreä. Pieniä pizzaneliöitä nähdessään moni epäileekin, voiko muutamasta palasta todella tulla täyteen.

Me ymmärrämme tämän hyvin, sillä täällä tunnetaan vain pyöreästä pizzasta leikatut pizzakolmiot, joita kaikki kutsuvat nimellä "slaissi", eli "slice". Ne ovat kuitenkin aivan eri asia, koska yhdessä pyöreässä pizzassa on tietenkin paljon vähemmän taikinaa kuin kokonaisessa pellillisessä pizzaa. Täytteetkin ovat "slaisseissa" kovin erilaisia kuin meidän pizzoissamme.

Sen sijaan me emme ymmärrä, miksi pizzan pitäisi olla kokonainen ja miksi sen pitäisi olla pyöreä. Ostammehan me kahvilastakin kakunpalasia, emmekä kokonaisia kakkuja. Eivätkä kaikki kakutkaan suinkaan ole pyöreitä.

Pizzataikina on täynnä mahdollisuuksia. Oletkin saattanut nähdä meillä pupun mallisia pizzoja, pizzarullia, calzoneita ja pizzataikinasta tehtyjä salaattikoreja. Olet kenties syönyt täytettyä pizzaleipää ja herkutellut suklaapizzalla.

Olemme aivan varmoja, että pizzataikinasta voi tehdä vielä vaikka mitä. Kunhan muistamme, että pizzan ei tarvitse olla pyöreä ollakseen pizza. 

Kokonaisia pizzoja