Otetaan aperitiivi!

Joskus maha kurnii, mutta ei ole vielä nälkä. Silloin kannattaa ottaa aperitiivi. Suomessa ei oikeastaan ole aperitiivikulttuuria, vaan useimmiten täällä aperitiivin voi bongata ravintolan ruokalistalta.

Italiassa aperitiivi on paitsi juoma, myös tapa. Kun ilta on vielä nuori tai kun lounaaseen on vielä hetki aikaa, saattaa seurue todeta: "Andiamo a prendere un aperitivo!". Aperitiivia ei useinkaan nautita samassa ravintolassa, jossa syödään, vaan sen voi käydä nauttimassa missä tahansa katukuppilassa.

Erään roomalaiskuppilan aperitiivi näyttää tältä...

Aperitiivi voi olla lasillinen kuohuviiniä tai hieno hedelmäcocktail. Usein se on täysin alkoholiton virvoitusjuoma. Aperitiivia ei koskaan nautiskella sellaisenaan, vaan sen kanssa tarjoillaan aina jotain naposteltavaa, kuten perunalastuja tai suolapähkinöitä. Joissakin italialaisissa kuppiloissa on jopa aperitivo-buffet, jossa saa napostella niin paljon kuin haluaa. Tällaisissa paikoissa monet korvaavat aperitiivilla kokonaisen illallisen, mutta se ei missään nimessä ole aperitiivin tarkoitus. Aperitiivin on nimittäin tarkoitus herättää ruokahalu ja nopeuttaa ruuansulatusta.

Sanbittér 

Crodino

 

 

Maanantaista alkaen olemme alkaneet tarjoilla Pizzariumissa arkiaperitiiveja. Voit valita juomaksesi joko Sanbittérin tai Crodinon. Molemmat ovat maultaan sopivasti karvaita. Aperitiivin kera tarjoillaan pizzamaistiaisia ja muita vaihtelevia herkkuja. Arkiaperitiivi sopii kenelle tahansa, sillä juomat ovat täysin alkoholittomia.

Seuraavalla kerralla, kun suunnittelet tapaamista ystäväsi kanssa, älä siis sano: "Mennään kahville!", vaan: "Mennään aperitiiville!". 

Ainakin tämän mainoksen perusteella aperitiivinjuojat ovat onnellista väkeä...

Kuvat lainattuja:

http://www.laperitivo.it/public/immagini/Locali/54/15-IMG_3155_web.jpg
http://www.randons-vinothek.de/images/product_images/info_images/194_0.jpg
http://profile.ak.fbcdn.net/hprofile-ak-ash4/373221_218946234858254_484846663_n.jpg

Asiaa ananaksesta

Ennen Pizzariumin avajaisia suurin pelkomme oli ananas. Olimme aivan varmoja siitä, että kaikki asiakkaamme kaipaisivat tuota keltaista ja makeaa tölkkihedelmää pitsanpalastensa päälle ja nyrpistelisivät neniään mortadellalle ja munakoisolle. Vietimme monta unetonta yötä miettien, kuinka vastata asiakkaille kohteliaasti, että ananas ei kuulu italialaiseen pizzaan. Jopa työhaastattelussa kysyimme hakijoilta, kuinka he ratkaisisivat ananaspulman.

Nyt, kun avajaisista on jo yli puoli vuotta, voimme huokaista helpotuksesta. Ananaksen perään kyselee nimittäin vain noin joka kolmaskymmenes asiakas. Parhaimpina päivinä kukaan ei sitä  kaipaa, epäonnekkaimpina päivinä sen sijaan lähes kaikki luulevat pizzassa olevaa perunaa ananakseksi.

Totuus kuitenkin on, että vaikka suurin osa Suomessa sijaitsevista italialaishenkisistä pizzerioista tarjoileekin ananaspizzaa, se ei aitoon italialaiseen pizzaan kuulu. Se ei myöskään kuulu pastaan eikä salaatteihin. Paitsi hedelmäsalaattiin, tuoreena. Monet ravintoloitsijat ajattelevat, että "maassa maan tavalla", "pistetään ananasta, jos he sitä haluavat", mutta meistä se on väärin. Me emme halua valehdella kenellekään. Jos pizzerian ruokalistalla on ananaspizzaa, se ei voi olla italialainen pizzeria. Piste.

Älkää ymmärtäkö väärin. Emme halua loukata ketään, sillä nämä ovat makuasioita. Pizzataiteilija on jopa maistanut ananaspizzaa ja todennut, ettei se ole niin pahaa kuin voisi luulla. Se ei vaan ole italialaista.

Nyt, kun apunamme on huippuleipuri Carlos, aikomuksenamme on laajentaa repertuaariamme myös pyöreisiin pizzoihin. Emme ole vielä varmoja, minkälaisen taikinan valmistamme niitä varten ja makuyhdistelmiäkin mietimme vielä. Tiedämme kuitenkin, että niihin ei tule ananasta, jauhelihaa, kanaa, eikä pepperonia tai jalopenoa. Sen sijaan niihin tulee italialaista tuoremakkaraa, puhvelinmozzarellaa, tuoretta basilikaa ja ilmakuivattua kinkkua. Vai haluatteko sittenkin ananasta? ;)

Yhden pizzan tarina

Taikinan alku.

72 tuntia kohonnut taikina.

Tarkoin punnittu taikinamytty.

Pellille taputeltu taikina.

Pizzapohja saa päälleen margheritahunnun.

300°C

Kannatti odottaa kolme vuorokautta!

Saisiko olla kokonainen pizza?

Usein meiltä kysytään, emmekö myy kokonaisia pizzoja.

Toki myymme, mutta meidän tapauksessamme kokonainen pizza tarkoittaa kahtatoista pizzapalaa ja se riittää ainakin kolmelle syöjälle, jos kaikilla on supernälkä.

Suomessa erimalliset pizzat ovat vielä harvinaisuus, onhan pizza perinteisesti pyöreä. Pieniä pizzaneliöitä nähdessään moni epäileekin, voiko muutamasta palasta todella tulla täyteen.

Me ymmärrämme tämän hyvin, sillä täällä tunnetaan vain pyöreästä pizzasta leikatut pizzakolmiot, joita kaikki kutsuvat nimellä "slaissi", eli "slice". Ne ovat kuitenkin aivan eri asia, koska yhdessä pyöreässä pizzassa on tietenkin paljon vähemmän taikinaa kuin kokonaisessa pellillisessä pizzaa. Täytteetkin ovat "slaisseissa" kovin erilaisia kuin meidän pizzoissamme.

Sen sijaan me emme ymmärrä, miksi pizzan pitäisi olla kokonainen ja miksi sen pitäisi olla pyöreä. Ostammehan me kahvilastakin kakunpalasia, emmekä kokonaisia kakkuja. Eivätkä kaikki kakutkaan suinkaan ole pyöreitä.

Pizzataikina on täynnä mahdollisuuksia. Oletkin saattanut nähdä meillä pupun mallisia pizzoja, pizzarullia, calzoneita ja pizzataikinasta tehtyjä salaattikoreja. Olet kenties syönyt täytettyä pizzaleipää ja herkutellut suklaapizzalla.

Olemme aivan varmoja, että pizzataikinasta voi tehdä vielä vaikka mitä. Kunhan muistamme, että pizzan ei tarvitse olla pyöreä ollakseen pizza. 

Kokonaisia pizzoja

Pieni tietosanakirja italialaisten herkkujen ystäville

Kaikki suomalaiset tuntevat mozzarellan, ilmakuivatun kinkun ja parmesaanin... Mutta mitä on mortadella? Entä pancetta?

 

Mortadella

Kuva täältä.

Pehmeän makuinen mortadella on Bolognasta kotoisin oleva makkara. Se on maustettu muun muassa pistaasipähkinöillä, myrtillä, laakerinlehdillä, muskotilla ja mustapippurilla.

Mortadella on sataprosenttista sianlihaa, eikä siihen lisätä epäterveellisiä polyfosfaatteja, joten se on hyvä valinta myös lapsille.

Mortadella sopii pehmeän makunsa ansiosta hyvin esimerkiksi neljän juuston pizzaan tai pizza biancan täytteeksi, mutta se täydentää myös monipuolisempia makuyhdistelmiä mainiosti.






Ricotta

Kuva täältä.

Ricotta on herasta keittämällä valmistettua tuorejuustoa. Italialaiset eivät kuitenkaan luokittele ricottaa juustoksi, vaan maitotuotteeksi (latticino), koska juustot on tapana valmistaa maidon kaseiinista.

Suomesta olemme löytäneet vain yhdenlaista ricottaa, mutta jos matkaat Italiaan, saatat törmätä esimerkiksi ricotta salataan (suolattuun ricottaan) tai ricotta romanaan (roomalaiseen ricottaan, joka valmistetaan lampaanmaidon herasta).




 




Pancetta

Kuva  täältä.

Pancetta on italialainen pekonin kaltainen lihajaloste ja siksi kutsummekin sitä italianpekoniksi.

Se on valmistettu siansivusta, joka on maustettu esimerkiksi rosmariinilla ja valkosipulilla ja sitten kääritty rullalle.

Pancettaa ilmakuivataan luonnonsuoleen sullottuna noin kolmen kuukauden ajan, jonka jälkeen se on valmista syötäväksi.











Spianata calabrese

Kuva täältä.

Joskus saatat nähdä pizzan päällä tulista salamia, jonka nimi on spianata calabrese. Se ei ole mitään pepperonia, vaan aitoa calabrialaista, chilillä maustettua makkaraa.

Monelle maku on liian tuima, mutta jos et pelkää chiliä, tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla. 






Mascarpone

Mascarpone on rasvainen tuorejuusto, joka on juoksetettu sitruuna- tai etikkahapolla. Mascarpone on tiramisun tärkein ainesosa, mutta sitä käytetään myös pastakastikkeissa ja joskus pizzassakin.

Kuva täältä.

Cime di rapa

Kuva täältä

Emme ole vieläkään löytäneet suomenkielistä nimeä tälle jännittävälle vihannekselle, mutta erään asiakkaan mukaan se on nimeltään tankoparsakaali (?). Englanninkielisen Wikipedian mukaan niiden latinankielinen nimi on Brassica rapa, joka taas johtaa rypsiin. Onko cime di rapa siis sittenkin vain rypsiä?

Oli miten oli, näitä herkullisia vihreitä varsia käytetään paljon eteläitalialaisessa keittiössä, erityisesti Napolissa ja Apuliassa.

Täällä Turussa pizzataiteilija kypsentää ne ensin pannulla oliiviöljyssä ja maustaa ne suolalla, pippurilla, valkosipulilla ja chilillä. Sitten ne menevät luksuspizzaan, jossa on italialaista makkaraa ja savujuustoa.

Pecorino

Kuva täältä.

Pecorino on lampaanmaidosta valmistettu, parmesaanin tyylinen kova juusto (pecora tarkoittaa italiaksi lammasta). Me Pizzariumissa käytämme pääasiassa pecorino romano -juustoa, eli roomalaista pecorinoa. On olemassa myös pecorino sardo (sardinialainen pecorino), pecorino toscano (toscanalainen pecorino) ja pecorino siciliano (sisilialainen pecorino), mutta niitä ei ihan helposti löydä suomalaisen kaupan juustotiskiltä.


Chinotto

Chinotto-puu. Kuva täältä.

Chinotto on tyypillinen italialainen virvoitusjuoma, joka on valmistettu Citrus myrtifolia -nimisen hedelmän mehusta. Se näyttää ihan Coca-Colalta, mutta on maultaan hieman karvas. Tämän takia se ei maistu ihan kaikille.

Olemme kuitenkin huomanneet, että ne jotka Chinotton makuun rakastuvat, eivät enää suostu juomaan pizzansa kanssa mitään muuta. Eräs italialainen asiakkaamme on kokonaan juomatta, jos Chinottoa ei ole saatavilla.

Yhdessä

Tätä blogia ei ole päivitetty kahteen viikkoon, mutta sille on hyvä syy. Tietokoneella istumisen sijaan olemme nimittäin laittaneet hyvää ruokaa, ja syöneet yhdessä meille rakkaitten ihmisten kanssa. Olemme väitelleet, keskustelleet ja nauraneet kovaan ääneen. Sitten olemme yrittäneet päästä sopuun siitä, kuka tiskaa.

Siitä asti, kun olemme asuneet Suomessa, tällaiset illalliset ovat olleet harvinaisia. Meille rakkaimmat ihmiset asuvat kaikki satojen tai tuhansien kilometrien päässä, joten yhteisten ruokailuhetkien järjestäminen on mahdotonta (paitsi Skypen välityksellä).

Vaikka meillä ei olisikaan ihania vieraita toiselta puolelta Suomea tai Eurooppaa, syömme silti aina illallista yhdessä. Meistä ei nimittäin ole olemassa parempaa tapaa rentoutua kuin hyvän ruoan syöminen hyvässä seurassa.


Suomessa yhdessä syöminen on ihan liian harvinaista. Jos kaikki perheet kokoontuisivat päivittäin syömään yhdessä, voisivat monet ristiriidat ratketa ennen kuin niistä paisuisi ongelmia. Kun ruoanlaitto ei huvita, voi syödä vaikka pizzaa... Tai sitten voi pyöräyttää nopeasti maistuvan pastan.

Pasta all'amatriciana ja pizzataiteilija

Pasta all'amatriciana 
(neljälle)

400g korkealaatuista pastaa (alkuperäisessä reseptissä on spaghettia)
250g pekonikuutioita
oliiviöljyä
1 tölkki kuorittuja tomaatteja
150g pecorino romano -raastetta
chilihiutaleita tai kokonainen chili
mustapippuria
merisuolaa

1. Laita vettä suureen kattilaan kiehumaan ja ruskista pekonikuutiot pannulla.
2. Kun ne ovat ruskistuneet, ota kuutiot pois pannulta erilliselle lautaselle.
3. Leikkaa tomaatit pieniksi kuutioiksi ja laita ne samalle pannulle, jossa paistoit pekonit.
4. Kypsennä tomaatteja pannulla ja laita sillä aikaa pasta kiehumaan.
5. Sitten kun pasta on al dente, siivilöi se ja heittele sitä hetki pannulla. Lisää myös pekonikuutiot joukkoon.
6. Mausta chilillä, mustapippurilla ja pecorinolla.

Italiano?

Lähes jokaisella Suomessa myytävällä pizzalla on "italiankielinen" nimi, vaikka täytteet olisivatkin täysin suomalaisia. Mielestämme tämä on väärin, koska jos asiakas ei ole koskaan käynyt Italiassa, saattaa hän luulla, että esimerkiksi pizza bolognese on tyypillinen italialainen pizza. Sellaista ei kuitenkaan italialaisen pizzerian listalta löydy, vaikka kotona voitkin valmistaa pasta con ragù alla bolognesea.

Italialaisessa pizzassa ei myöskään koskaan ole kanaa, ananasta eikä persikkaa. Lihatuotteet ovat pääasiassa leikkeleitä tai makkaroita, eikä niitä koskaan yhdistellä merenelävien kanssa. Myöskään tomaattikastike ei ole välttämättömyys, vaan monessa italialaisessa pizzeriassa on tarjolla useita "valkoisia pizzoja" (pizze bianche).

Unohtakaa myös oregano, vaikka sitä Suomessa tujautetaankin lähes joka pizzaan. Italialaisessa pizzeriassa se on erittäin harvinainen mauste. Sen sijaan pizzaan voi lisätä hennon lorauksen chiliöljyä.

Italialaisissa pizzerioissa on lähes aina samanlainen lista, joka alkaa näin: 
Margherita, Marinara, Napoletana, Quattro stagioni, Capricciosa, Romana.... Nämä klassikot ovat aina samanlaisia joka paikassa. Asiakkaan ei siis edes tarvitse vilkaista ruokalistaa, jos hän haluaa pizzan, jossa on tomaattia, mozzarellaa, kinkkua, herkkusieniä, artisokansydämiä ja mustia oliiveja. Riittää, että hän lausuu taikasanan capricciosa.

Mutta kokeilepas mitä saat, kun pyydät capricciosan suomalaisessa pizzeriassa... Eteesi saattaa tulla pizza, jossa on katkarapuja, kinkkua ja herkkusieniä. Se on varmasti monen mielestä herkullinen pizza, mutta capricciosa se ei ainakaan ole.

Ehkäpä jonain päivänä saamme tarjota teille myös aitoja klassikoita...

 

Lucan tekemä aito margherita